Kilpailukykysopimus http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/160270/all Tue, 30 May 2017 14:19:56 +0300 fi KIKY-sopimus tuottaa tulosta - kenen kustannuksella? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237643-kiky-sopimus-tuottaa-tulosta-kenen-kustannuksella <p>Meillä täällä lintukoto Suomessa on jo hyvän aikaa ollut voimassa kilpailukykysopimus jonka turvin etenkin pienituloisten ja keskipalkkaistan nettotuloja on leikattu. Tulokset näkyvät: Suomen talous on kasvu-uralla, jopa kahden prosentin vuosikasvu on lähellä ja työllisyystilanne paranee koko ajan.&nbsp;</p><p>Yksi tulevaisuuden kannalta tärkeä asia olisi, että lisääntyneen työn tekijöiksi palkattaisiin työttömiä henkilöitä. Töitä ei siis jaettaisi jo töissä oleville osaajille ylitöinä vaan kouluttettaisiin uusia osaajia kuten &quot;ennen vanhaan&quot;. Toista kertovat kuitenkin viime päivien uutiset! Maahanmuuttajia käytetään palkattomana työvoimana. Toki palkattomana työvoimana käytetään suomalaisiakin - heitä ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan joka ei toimi, kuten ministerin suullakin on todettu. Siksi onkin tilalle tulossa työkokeilu. Kuka uskoo, että työkokeilu toimii paremmin?</p><p>Tottakai työkokeilu toimii. Se toimii samaan tapaan kuin mamujen ottaminen töihin ilman palkkaa. Tottakai työtä ilman palkanmaksuvelvoitetta teettävä yritys saa kilpailuetua. Ei kun lisää ilmaistyövoimaa yrityksiin siis? Ehkä noissa tapauksissa olisi syytä toimia siten, että työnantaja, TE-toimisto, ja työntekijä, yhdessä ennen työkokeilun aloittamista sopivat kokeilun tavoitteista. Siis siitä mitä työkokeilijan pitäisi kokeilun aikana oppia ja siten myös osata. Jos tavoitteet saavutettaisiin niin kokeilija saisi vakituisen paikan normipalkalla. Hyvä idea, mitä?</p><p>En kykene ymmärtämään miten se, että julkisen sektorin työntekijöiltä vietiin osa lomarahoista edistää Suomen kilpailukykyä. Joku sen minulle selittäköön, jos joku vaan ymmärrettävästi osaa selittää siis.</p><p>Oma näkemykseni on, että Suomen kilpailukykyä olisi saatu paremmin kohdennetusti parannettua kahdella vaihtoehtoisella toimenpiteellä. Joko jättämällä toistaiseksi valtion tuloveron indeksikorotukset toteuttamatta, tai jopa nostamalla verotusta kautta linjan prosentilla. Nuo vaihtoehdot eivät olisi olleet missään määrin köyhiltä pois ja ne olisivat takuuvarmasti lisänneet suomalaista ostovoimaa, josta tottakai osa kohdistuu aina ulkomaisiin hyödykkeisiin. Noista verotuloista saadut rahat olisi vaan pitänyt ohjata viennin edistämiseen. Yksinkertaista?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meillä täällä lintukoto Suomessa on jo hyvän aikaa ollut voimassa kilpailukykysopimus jonka turvin etenkin pienituloisten ja keskipalkkaistan nettotuloja on leikattu. Tulokset näkyvät: Suomen talous on kasvu-uralla, jopa kahden prosentin vuosikasvu on lähellä ja työllisyystilanne paranee koko ajan. 

Yksi tulevaisuuden kannalta tärkeä asia olisi, että lisääntyneen työn tekijöiksi palkattaisiin työttömiä henkilöitä. Töitä ei siis jaettaisi jo töissä oleville osaajille ylitöinä vaan kouluttettaisiin uusia osaajia kuten "ennen vanhaan". Toista kertovat kuitenkin viime päivien uutiset! Maahanmuuttajia käytetään palkattomana työvoimana. Toki palkattomana työvoimana käytetään suomalaisiakin - heitä ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan joka ei toimi, kuten ministerin suullakin on todettu. Siksi onkin tilalle tulossa työkokeilu. Kuka uskoo, että työkokeilu toimii paremmin?

Tottakai työkokeilu toimii. Se toimii samaan tapaan kuin mamujen ottaminen töihin ilman palkkaa. Tottakai työtä ilman palkanmaksuvelvoitetta teettävä yritys saa kilpailuetua. Ei kun lisää ilmaistyövoimaa yrityksiin siis? Ehkä noissa tapauksissa olisi syytä toimia siten, että työnantaja, TE-toimisto, ja työntekijä, yhdessä ennen työkokeilun aloittamista sopivat kokeilun tavoitteista. Siis siitä mitä työkokeilijan pitäisi kokeilun aikana oppia ja siten myös osata. Jos tavoitteet saavutettaisiin niin kokeilija saisi vakituisen paikan normipalkalla. Hyvä idea, mitä?

En kykene ymmärtämään miten se, että julkisen sektorin työntekijöiltä vietiin osa lomarahoista edistää Suomen kilpailukykyä. Joku sen minulle selittäköön, jos joku vaan ymmärrettävästi osaa selittää siis.

Oma näkemykseni on, että Suomen kilpailukykyä olisi saatu paremmin kohdennetusti parannettua kahdella vaihtoehtoisella toimenpiteellä. Joko jättämällä toistaiseksi valtion tuloveron indeksikorotukset toteuttamatta, tai jopa nostamalla verotusta kautta linjan prosentilla. Nuo vaihtoehdot eivät olisi olleet missään määrin köyhiltä pois ja ne olisivat takuuvarmasti lisänneet suomalaista ostovoimaa, josta tottakai osa kohdistuu aina ulkomaisiin hyödykkeisiin. Noista verotuloista saadut rahat olisi vaan pitänyt ohjata viennin edistämiseen. Yksinkertaista?

]]>
10 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237643-kiky-sopimus-tuottaa-tulosta-kenen-kustannuksella#comments Kiky Kilpailukyky Kilpailukykysopimus Suurituloiset Verot Tue, 30 May 2017 11:19:56 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237643-kiky-sopimus-tuottaa-tulosta-kenen-kustannuksella
Mitä kysyisin Juha Sipilältä? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231278-mita-kysyisin-juha-sipilalta <p>Pääministeri Juha Sipilä on tulossa Forssaan käymään juttelemaan kansalaisten kanssa ja mietin, että mitä kysyisin Häneltä tilaisuuden tullen.</p><p>Laitanpa tähän kolme kyssäriä, mitä tulee ekana mieleen,&nbsp; jos en kerkee paikalle Pääministeri Juha Sipilää morjenstaan, tai en saa suun vuoroo.</p><p>1. Mitkä nykyisen hallituksen toimista on ne oleellisimmin vaikuttaneet asiat, joista hallitus nyt niittää kunniaa?</p><p>Kysyn siksi, koska minulle on muodostunut käsitys, että viimeaikaiset talouden positiiviset merkit on peräisin kotimarkkinoilta ja kotimaisen kysynnän kasvusta.</p><p>Se mitä&nbsp; minulle on jäänyt hallituksen toimista&nbsp;mieleen, niin hallitus on keskittynyt kilpailukyvyn nostamiseen viennin parantamiseksi pakottaen ihmiset työskentelemään muutaman päivän vuodessa ilmaiseksi, eli palkanalennuksia. Minulle on epäselvää, että miten tuo palkkojen alentaminen, eli ostovoiman huonontaminen tukee tuota kotimarkkinoiden nousuvirettä.</p><p>En ole pahemmin nähnyt uutisia, missä vientiyritykset olisivat lisänneet työvoimaa sen takia, että olisivat saaneet lisää tilauksia johtuen siitä, että teemme 6 minuuttia pidempää päivää. Eikö tuo sisäisen devalvaation tuoma ostovoiman heikentyminen riskeeraa tuon orastavan kasvun kotimarkkinoilta?</p><p>2. Jos kuitenkin olisin väärässä ja kävisi niin, että Suomen vienti lähtisi nousuun ja loisi työpaikkoja ja kääntäisi kauppataseen positiiviseksi ja kääntäisi velkaantumisen palkkojen alennuksen ansiosta, niin miksi uskot, että muut maat eivät toimisi kohta&nbsp;samoin, jolloin palaisimme tämän hetkiseen kilpailukykytilanteeseen?</p><p>Pitäisikö sitten laskea taas lisää palkkoja ja tasapainottaa taloutta ja uudistaa ja muutella rakennetta ja lisätä valinnanvapauksia, eli yksityistää lisää&nbsp;ja ottaa lisää valtionvelkaa yksityisiltä sijoittajilta, kun omaa rahapolitiikkaa meillä ei ole euroliitoksemme&nbsp;takia.&nbsp; Eikö se johtaisi siihen, että meillä olisi eu-maiden kesken kilpailu siitä, että minkä maan pääministeri saa kansansa paiskimaan pisintä päivää huonoimmalla palkalla? Sitäkö me tavoittelemme?</p><p>3. Jos&nbsp;palkkojen alentaminen&nbsp;on nyt se juttu, millä Suomi saadaan nousuun, niin kysyn, että mitä tapahtuu asuntojen hinnoille, kun suuri määrä ihmisiä haluaa muuttaa nopealla aikataululla samalle alueelle asumaan?</p><p>Ja jatkoksi siihen, että mitä tapahtuu työn hinnalle alueella, missä on kallista asua ja nostaako se kierre toinen toisiaan vielä lisää? Miksi haluamme keskittää kaiken suuriin yksiköihin ja ehdon tahdon tällä toimella nostamme asumisen ja työn hintaa ja huonomme siis kilpailukykyämme suhteessa maihin, joiden keskukset kasvaa sitä mukaa kun syntyy enemmän ihmisiä kun kuolee, eikä kiireellä, kun on pakko muutta työnperässä ja palveluiden perässä?</p><p>Kumman maan palkat pysyy matalempina. Sen, missä ihmiset pysyvät siellä missä on taloja riittävästi vai se, missä ihmiset hylkäävät kotinsa ja kilpailevat asunnoista siellä missä niitä ei ole?</p><p>Eikö nuo kaksi hallituksen suurinta agendaa ole hirveästi ristiriidassa keskenään?</p><p>4.Bonus kyssäri vielä. Kun Suomen kansasta ylivoimaisesti suurin osa ei halua asua isossa kaupungissa vaan mieluummin pienessä kaupungissa, tai maaseudulla, niin miksi haluatte tuhota ihmisten haaveet tekemällä mahdottomaksi asua sellaisessa ympäristössä missä ihmiset haluisi asua?</p><p>Eikö yritysveron suuruudella voisi ohjata, että minne syntyy töitä? Pienempi vero% alueella missä on vapaana työvoimaa ja asuntoja tyhjillään ja halvempaa työvoimaa, niin yrityksen kilpailukyky kasvaa, sosiaalimenot pienenee työpaikkojen myötä, kasvukeskusten asuntopula hellittää, työn hinta lakkaa kasvamasta myös isoissa kaupungeissa. Kaikki voittavat ja ei tarvii rakennella uusia suurkouluja, kun ihmiset pysyvät nykyisissä ja ei tartte vatuloida soten kanssa, kun riittää veroa maksavia asiakkaita pitkin Suomea.</p><p>5 Vielä yksi kyssäri vain sinulle ja vai tänään. Jos Ranskan ja Hollannin tulevat vaalit ei vielä tuhoa eu:ta lopullisesti, niin miten näet, että euro voisi selviytyä ilman, että eu:sta tulee liittovaltio? Voiko nykyinen euro toimia, koska meillä on kokoajan jäsenmaita erilaisissa taloustilanteissa ja jos hillitään jonkun maan talouskasvun ylikuumenemista koron nostoilla ja lopetetaan elvytys, mutta toinen maa kuten Suomi on vielä taantumassa ja tarvitsisi edelleen halvalla luotua velkaa ja elvytystä, niin miten se voi koskaan toimia?</p><p>Pärjäisikö Suomi paremmin omalla rahapolitiikalla pitäen oman valuutan vakaana tähdäten maltilliseen inflaatioon ja toimien optimoidusti omien tarpeiden mukaan vai pärjääkö Suomi paremin jatkaen eurossa, jolloin me emme koskaan tiedä, mitä kriisiä seuraavana kuukautena eletään, minkä maan pankkien holtittomasti luotua velkaa maksamme yksityisille sijoittajille ja mitä meidän koroille tapahtuu riippumatta oman maan tarpeista.</p><p>Onko eu-aikana korko pysynyt samana vai noussut vai laskenut, jos otetaan huomioon koko maan kansalaiset, hintojen nousu suurinta tuloluokkaa kohden ja koron laskeminen? 20 v sitten asunto maksoi 300.000mk+saman verran korkona ja nyt se maksaa 100.000 tai 300.000 riipuen alueesta + 20-40te korkoa ja suurella osalla palkat ei pahemmin ole noussut, niin miten sen koron kanssa on käynyt?</p><p>Lisäksi vielä kysyn, että miksi ostovoimaa mitataan niin, että koko palkkasumma jaetaan palkansaajilla?</p><p>Tuo ei kerro mun mielestä todellista ostovoimaa, koska jos sulla on tili tyhjä ja saat satasen, sä käytät sen, mutta jos sulla on tilillä 10.000e ja saat satasen niin sä et käytä sitä. ELi kun palkkojen nousut kasaantuu suurituloisille, niin pienempituloisten ostovoima ei kasva, eli lukumäärä siitä, että monellako on ostovoimaa olisi tärkeämpi kun se ostvoiman euromäärä yhteispotissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Muutta huomenahan se selvii kun kysäsee.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääministeri Juha Sipilä on tulossa Forssaan käymään juttelemaan kansalaisten kanssa ja mietin, että mitä kysyisin Häneltä tilaisuuden tullen.

Laitanpa tähän kolme kyssäriä, mitä tulee ekana mieleen,  jos en kerkee paikalle Pääministeri Juha Sipilää morjenstaan, tai en saa suun vuoroo.

1. Mitkä nykyisen hallituksen toimista on ne oleellisimmin vaikuttaneet asiat, joista hallitus nyt niittää kunniaa?

Kysyn siksi, koska minulle on muodostunut käsitys, että viimeaikaiset talouden positiiviset merkit on peräisin kotimarkkinoilta ja kotimaisen kysynnän kasvusta.

Se mitä  minulle on jäänyt hallituksen toimista mieleen, niin hallitus on keskittynyt kilpailukyvyn nostamiseen viennin parantamiseksi pakottaen ihmiset työskentelemään muutaman päivän vuodessa ilmaiseksi, eli palkanalennuksia. Minulle on epäselvää, että miten tuo palkkojen alentaminen, eli ostovoiman huonontaminen tukee tuota kotimarkkinoiden nousuvirettä.

En ole pahemmin nähnyt uutisia, missä vientiyritykset olisivat lisänneet työvoimaa sen takia, että olisivat saaneet lisää tilauksia johtuen siitä, että teemme 6 minuuttia pidempää päivää. Eikö tuo sisäisen devalvaation tuoma ostovoiman heikentyminen riskeeraa tuon orastavan kasvun kotimarkkinoilta?

2. Jos kuitenkin olisin väärässä ja kävisi niin, että Suomen vienti lähtisi nousuun ja loisi työpaikkoja ja kääntäisi kauppataseen positiiviseksi ja kääntäisi velkaantumisen palkkojen alennuksen ansiosta, niin miksi uskot, että muut maat eivät toimisi kohta samoin, jolloin palaisimme tämän hetkiseen kilpailukykytilanteeseen?

Pitäisikö sitten laskea taas lisää palkkoja ja tasapainottaa taloutta ja uudistaa ja muutella rakennetta ja lisätä valinnanvapauksia, eli yksityistää lisää ja ottaa lisää valtionvelkaa yksityisiltä sijoittajilta, kun omaa rahapolitiikkaa meillä ei ole euroliitoksemme takia.  Eikö se johtaisi siihen, että meillä olisi eu-maiden kesken kilpailu siitä, että minkä maan pääministeri saa kansansa paiskimaan pisintä päivää huonoimmalla palkalla? Sitäkö me tavoittelemme?

3. Jos palkkojen alentaminen on nyt se juttu, millä Suomi saadaan nousuun, niin kysyn, että mitä tapahtuu asuntojen hinnoille, kun suuri määrä ihmisiä haluaa muuttaa nopealla aikataululla samalle alueelle asumaan?

Ja jatkoksi siihen, että mitä tapahtuu työn hinnalle alueella, missä on kallista asua ja nostaako se kierre toinen toisiaan vielä lisää? Miksi haluamme keskittää kaiken suuriin yksiköihin ja ehdon tahdon tällä toimella nostamme asumisen ja työn hintaa ja huonomme siis kilpailukykyämme suhteessa maihin, joiden keskukset kasvaa sitä mukaa kun syntyy enemmän ihmisiä kun kuolee, eikä kiireellä, kun on pakko muutta työnperässä ja palveluiden perässä?

Kumman maan palkat pysyy matalempina. Sen, missä ihmiset pysyvät siellä missä on taloja riittävästi vai se, missä ihmiset hylkäävät kotinsa ja kilpailevat asunnoista siellä missä niitä ei ole?

Eikö nuo kaksi hallituksen suurinta agendaa ole hirveästi ristiriidassa keskenään?

4.Bonus kyssäri vielä. Kun Suomen kansasta ylivoimaisesti suurin osa ei halua asua isossa kaupungissa vaan mieluummin pienessä kaupungissa, tai maaseudulla, niin miksi haluatte tuhota ihmisten haaveet tekemällä mahdottomaksi asua sellaisessa ympäristössä missä ihmiset haluisi asua?

Eikö yritysveron suuruudella voisi ohjata, että minne syntyy töitä? Pienempi vero% alueella missä on vapaana työvoimaa ja asuntoja tyhjillään ja halvempaa työvoimaa, niin yrityksen kilpailukyky kasvaa, sosiaalimenot pienenee työpaikkojen myötä, kasvukeskusten asuntopula hellittää, työn hinta lakkaa kasvamasta myös isoissa kaupungeissa. Kaikki voittavat ja ei tarvii rakennella uusia suurkouluja, kun ihmiset pysyvät nykyisissä ja ei tartte vatuloida soten kanssa, kun riittää veroa maksavia asiakkaita pitkin Suomea.

5 Vielä yksi kyssäri vain sinulle ja vai tänään. Jos Ranskan ja Hollannin tulevat vaalit ei vielä tuhoa eu:ta lopullisesti, niin miten näet, että euro voisi selviytyä ilman, että eu:sta tulee liittovaltio? Voiko nykyinen euro toimia, koska meillä on kokoajan jäsenmaita erilaisissa taloustilanteissa ja jos hillitään jonkun maan talouskasvun ylikuumenemista koron nostoilla ja lopetetaan elvytys, mutta toinen maa kuten Suomi on vielä taantumassa ja tarvitsisi edelleen halvalla luotua velkaa ja elvytystä, niin miten se voi koskaan toimia?

Pärjäisikö Suomi paremmin omalla rahapolitiikalla pitäen oman valuutan vakaana tähdäten maltilliseen inflaatioon ja toimien optimoidusti omien tarpeiden mukaan vai pärjääkö Suomi paremin jatkaen eurossa, jolloin me emme koskaan tiedä, mitä kriisiä seuraavana kuukautena eletään, minkä maan pankkien holtittomasti luotua velkaa maksamme yksityisille sijoittajille ja mitä meidän koroille tapahtuu riippumatta oman maan tarpeista.

Onko eu-aikana korko pysynyt samana vai noussut vai laskenut, jos otetaan huomioon koko maan kansalaiset, hintojen nousu suurinta tuloluokkaa kohden ja koron laskeminen? 20 v sitten asunto maksoi 300.000mk+saman verran korkona ja nyt se maksaa 100.000 tai 300.000 riipuen alueesta + 20-40te korkoa ja suurella osalla palkat ei pahemmin ole noussut, niin miten sen koron kanssa on käynyt?

Lisäksi vielä kysyn, että miksi ostovoimaa mitataan niin, että koko palkkasumma jaetaan palkansaajilla?

Tuo ei kerro mun mielestä todellista ostovoimaa, koska jos sulla on tili tyhjä ja saat satasen, sä käytät sen, mutta jos sulla on tilillä 10.000e ja saat satasen niin sä et käytä sitä. ELi kun palkkojen nousut kasaantuu suurituloisille, niin pienempituloisten ostovoima ei kasva, eli lukumäärä siitä, että monellako on ostovoimaa olisi tärkeämpi kun se ostvoiman euromäärä yhteispotissa.

 

Muutta huomenahan se selvii kun kysäsee.

 

]]>
12 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231278-mita-kysyisin-juha-sipilalta#comments EU Euro Kilpailukykysopimus Fri, 10 Feb 2017 22:26:28 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231278-mita-kysyisin-juha-sipilalta
Miten tässä näin kävi --> kilpailukykysopimus meneekin pakkaselle http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230158-mita-tassa-nain-kavi-kilpailukykysopimus-meneekin-pakkaselle <p>Kilpailukykysopimus tulee kalliiksi ja vaikutukset taitavat &nbsp;mennä pakkasen puolelle. Noin &nbsp;toteaa eilisessä raportissaan viiden talousprofessorin muodostama &nbsp;<a href="https://www.epressi.com/tiedotteet/kotimaa/tyollisyystilanteen-koheneminen-ei-riita-korjaamaan-julkisen-talouden-ongelmia.html">talouspolitiikan arviointineuvosto</a></p><p>Professorityöryhmän mukaan työllisyys kasvaa tilapäisesti kilpailukykysopimuksella vain noin 16 000:lla. Valtiontalouteen tulee noin 0,5 mrd:n lovi. Kiky -sopimuksen solmisen yhteydessä sopijaosapuolet arvioivat työllisyysvaikutukseksi 35-40 000.</p><p>Eihän tässä näin pitänyt käydä. &nbsp;<a href="http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma">Hallitusohjelmassa &nbsp;</a>( s. 14) yhteiskuntasopimus, jota myöhemmin alettiin nimittää kilpailukykysopimukseksi (kiky) mainitaan yhdeksi hallituksen tärkeimmäksi hankkeeksi. Sopimuksen tavoitteena oli vahvistaa julkisen talouden tasapainoa, mutta taitaa käydäkkin&nbsp;päinvastoin (IS &nbsp;uutisoi 24.01.2017&nbsp;<a href="http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000005058556.html">Kiky-sopimus&nbsp;</a>)</p><p><em>&quot;Yhteiskuntasopimuksen ja tehtyjen palkkaratkaisujen nettovaikutuksen täytyy vahvistaa julkisen talouden tasapainoa määrällä, joka on vähintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuoden 2019 tasolla näihin kytketyt veronkevennykset huomioiden.&quot;</em></p><p><em>*****</em></p><p>Jos pääministeri Sipilän hallitus &nbsp;aikoo &nbsp;toteuttaa omat tavoitteensa julkisen talouden tasapainottamisesta, siihen tarvitaan vielä jopa noin&nbsp;2,4 miljardin lisäsopeutukset tai -toimet uutisoi valtiollinen&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9418936" target="_blank">YLE</a>&nbsp;eilen. Professorityöryhmän kiky -sopimuksen arviointi on pääministeri Sipilälle enemmän kuin &quot;lunta tupaan&quot;, suorastaan suuret lumikinokset hallitusoven edessä.</p><p>*****</p><p>Valtiovarainministeri&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1480054928897" target="_blank">Petteri Orpo&nbsp;</a>&nbsp;ja pääministeri&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9318677" target="_blank">Juha Sipilä</a>&nbsp;ovat antaneet erilaiset lausunnot &nbsp;ensi huhtikuun kehysriihessä tarvittavista toimenpiteistä. Mielenkiintoista on seurata etenkin pääministerin lähikuukausien kannanottoja, kun näyttää tällä hetkellä 3-0 johtavan valtiovarainministerin näkemys.</p><p>*****</p><p>Jos kiky -sopimus kääntyykin negatiiviseksi talousvaikutukseltaan, alkaa olla &quot;vitsit vähissä&quot;. Eikä tässä kannata lainkaan hehkuttaa vihervasemmisto-opposition. Heidän ehdotuksillaan valtion budjetin alijäämä repeäisi &nbsp;vieläkin &nbsp;pahemmaksi. &nbsp;Suomi &nbsp;on jo kansainvälisessä vertailussa kärjessä näissä:&nbsp;<a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/tilastot/julkiset-menot/julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/">julkiset menot</a>&nbsp;ja&nbsp;<a href="https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/veroaste_suomi_eu_oecd.pdf">veroaste</a>.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kilpailukykysopimus tulee kalliiksi ja vaikutukset taitavat  mennä pakkasen puolelle. Noin  toteaa eilisessä raportissaan viiden talousprofessorin muodostama  talouspolitiikan arviointineuvosto

Professorityöryhmän mukaan työllisyys kasvaa tilapäisesti kilpailukykysopimuksella vain noin 16 000:lla. Valtiontalouteen tulee noin 0,5 mrd:n lovi. Kiky -sopimuksen solmisen yhteydessä sopijaosapuolet arvioivat työllisyysvaikutukseksi 35-40 000.

Eihän tässä näin pitänyt käydä.  Hallitusohjelmassa  ( s. 14) yhteiskuntasopimus, jota myöhemmin alettiin nimittää kilpailukykysopimukseksi (kiky) mainitaan yhdeksi hallituksen tärkeimmäksi hankkeeksi. Sopimuksen tavoitteena oli vahvistaa julkisen talouden tasapainoa, mutta taitaa käydäkkin päinvastoin (IS  uutisoi 24.01.2017 Kiky-sopimus )

"Yhteiskuntasopimuksen ja tehtyjen palkkaratkaisujen nettovaikutuksen täytyy vahvistaa julkisen talouden tasapainoa määrällä, joka on vähintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuoden 2019 tasolla näihin kytketyt veronkevennykset huomioiden."

*****

Jos pääministeri Sipilän hallitus  aikoo  toteuttaa omat tavoitteensa julkisen talouden tasapainottamisesta, siihen tarvitaan vielä jopa noin 2,4 miljardin lisäsopeutukset tai -toimet uutisoi valtiollinen YLE eilen. Professorityöryhmän kiky -sopimuksen arviointi on pääministeri Sipilälle enemmän kuin "lunta tupaan", suorastaan suuret lumikinokset hallitusoven edessä.

*****

Valtiovarainministeri Petteri Orpo  ja pääministeri Juha Sipilä ovat antaneet erilaiset lausunnot  ensi huhtikuun kehysriihessä tarvittavista toimenpiteistä. Mielenkiintoista on seurata etenkin pääministerin lähikuukausien kannanottoja, kun näyttää tällä hetkellä 3-0 johtavan valtiovarainministerin näkemys.

*****

Jos kiky -sopimus kääntyykin negatiiviseksi talousvaikutukseltaan, alkaa olla "vitsit vähissä". Eikä tässä kannata lainkaan hehkuttaa vihervasemmisto-opposition. Heidän ehdotuksillaan valtion budjetin alijäämä repeäisi  vieläkin  pahemmaksi.  Suomi  on jo kansainvälisessä vertailussa kärjessä näissä: julkiset menot ja veroaste

 

 

]]>
60 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230158-mita-tassa-nain-kavi-kilpailukykysopimus-meneekin-pakkaselle#comments Kotimaa hallitus Kiky Kilpailukykysopimus Politiikka Suomen talous Wed, 25 Jan 2017 11:53:34 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230158-mita-tassa-nain-kavi-kilpailukykysopimus-meneekin-pakkaselle
Kilpailukykysopimus ymmärretty joka puolella väärin http://hannuvilponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225476-kilpailukykysopimus-ymmarretty-joka-puolella-vaarin <p><strong>Y</strong>stäväni haki työvoimatoimiston kautta työpaikkaa. Työnantajalle hän ilmoitti palkkatoivomuksen 6,5 euroa/tunti. Raksallehan otetaan työntekijöitä <em><strong>6 euron</strong></em> tuntipalkalla henkilöitä suoraan koulun penkiltä ilman pohjakoulutusta eduskunnan tekemän päätöksen mukaisesti. Kaveri ajatteli, että voihan hän hakea vähän parempaa palkkaa ja laittoi <em><strong>6,5 euroa/tunti</strong></em>. Työnantaja käsitti pilkkuvirheen takia väärin ja oletti kaverin pyytävän liksaa <em><strong>65 euroa tunnilta</strong></em>. Kahden kuukauden karenssi paukahti eikä työnantaja edes vaivautunut tarkistamaan asiaa. Oli lähettänyt vain kaverille toimittamansa sähköpostin edelleen <em><strong>Pohjois-Pohjanmaan Työ- ja Elinkeinotoimistolle</strong></em>.&nbsp;</p><p>Sähköpostissa mainittiin, että olipa <em><strong>persoonallinen työhakemus </strong></em>vaan työnantajapa ehdotti karenssia kaverille, että oppiipahan hakemaan töitä oikein! <em><strong>TE</strong></em>-toimisto ilmoitti karenssista työnhakijalle, syynä kieltäytyminen tarjotusta työstä ja omaehtoisesti aiheutettu liian suuri palkkatoivomus.&nbsp;</p><p><strong>J</strong>o on <em><strong>KIKY</strong></em> yrityksissä kieroutunut ja työvoimaviranomaiset hukassa karenssitermiensä kanssa jos työnantajat ja viranomaiset näin yksioikoisina pitävät työnhakijoistaan tehtyjä päätelmiään!</p><p><strong>A</strong>siointi tapahtui Pohjois-Pohjanmaan <em><strong>TE</strong></em>-toimiston kautta. Siellä ensin toinen henkilö &nbsp;ilmoitti avoimesta työpaikasta ja taas eri henkilölle <em><strong>TE</strong></em>-toimistossa annettu päätettäväksi! Molemmat tulkitsivat väärin ja tekivät virheellisen päätöksen karenssista työnhakijalle. Työvoimapoliittiseen lausuntoon ei voi edes hakea oikaisua pilkkuvirheen takia, vasta <em><strong>Kelan</strong></em> liitolle toimittamaan päätökseen.&nbsp;</p><p><em><strong>Kela</strong></em> jos hoitaisi koko työllistymisasian, olisi yksi ja sama henkilö ilmoittamassa ja päättämässä lausunnon luonteesta sekä varmaan tarkistaisi palkkatoivomusepäselvyyksissä. Näin ei myöskään muodostuisi laitonta tulkintaa työn vastaanottamisesta. <em><strong>Persoonallisuus ja palkkatoivomus</strong></em> pitäisi olla plussaa työhakemuksissa! Näin eivät työnantajaosapuolet kuitenkaan tulkinneet asiaa hakemuksessa eli ovat aivan hukassa työntekijän saamiseksi. Tai sitten eivät olleet hukassa. Tai onko heidän intresseissä palkata ulkomaalaistaustaisia enemmän töihin kuin suomalaisia?</p><p><strong>O</strong>ppiipahan työntekijä hakemaan töitä ilman palkkatoivomusta. Oppiipahan eduskunta päättämään termeistä työnhausta työvoimaviranomaisille kun oikein lamassa poljetaan ja kantapään kautta opitaan kun työntekijöitä ei saada! Tunnen työnhakijan ja tiedän että työnantaja erehtyi kaverista. Vaikka kaverille maksettaisiin 65 euroa tunnilta olisi sijoitus ollut kannattava! Ystäväni ei jää kaipaamaan tuollaista <strong><em>VIHAEETTISTÄ</em></strong> suhtautumista kyseiseltä työnantajalta ja <em><strong>TE</strong></em>-toimistolta!</p><p><strong>T</strong>iedoksi Suomen kansalle ja päättäjille mitä tuollainen <em><strong>KIKY</strong></em>-tappelu saa aikaan. Työntekijän töihin hakiessa ja töissä ollessa tuollainen tapa työnantajan ja viranomaisen &nbsp;taholta ei ole <em><strong>HYVE</strong></em> vaan vaaraksi Suomelle kaikissa muodoin. Tiedän valtion viranomaisten muuttavan toimintatapojaan mielellään jos vain heitä joku ohjaisi oikein. Eduskuntaa ja sen päättäviä elimiä vaadin vastuuseen työllisyys-kysymyksissä ettei tulkintavirheitä enempää enää tapahtuisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ystäväni haki työvoimatoimiston kautta työpaikkaa. Työnantajalle hän ilmoitti palkkatoivomuksen 6,5 euroa/tunti. Raksallehan otetaan työntekijöitä 6 euron tuntipalkalla henkilöitä suoraan koulun penkiltä ilman pohjakoulutusta eduskunnan tekemän päätöksen mukaisesti. Kaveri ajatteli, että voihan hän hakea vähän parempaa palkkaa ja laittoi 6,5 euroa/tunti. Työnantaja käsitti pilkkuvirheen takia väärin ja oletti kaverin pyytävän liksaa 65 euroa tunnilta. Kahden kuukauden karenssi paukahti eikä työnantaja edes vaivautunut tarkistamaan asiaa. Oli lähettänyt vain kaverille toimittamansa sähköpostin edelleen Pohjois-Pohjanmaan Työ- ja Elinkeinotoimistolle

Sähköpostissa mainittiin, että olipa persoonallinen työhakemus vaan työnantajapa ehdotti karenssia kaverille, että oppiipahan hakemaan töitä oikein! TE-toimisto ilmoitti karenssista työnhakijalle, syynä kieltäytyminen tarjotusta työstä ja omaehtoisesti aiheutettu liian suuri palkkatoivomus. 

Jo on KIKY yrityksissä kieroutunut ja työvoimaviranomaiset hukassa karenssitermiensä kanssa jos työnantajat ja viranomaiset näin yksioikoisina pitävät työnhakijoistaan tehtyjä päätelmiään!

Asiointi tapahtui Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston kautta. Siellä ensin toinen henkilö  ilmoitti avoimesta työpaikasta ja taas eri henkilölle TE-toimistossa annettu päätettäväksi! Molemmat tulkitsivat väärin ja tekivät virheellisen päätöksen karenssista työnhakijalle. Työvoimapoliittiseen lausuntoon ei voi edes hakea oikaisua pilkkuvirheen takia, vasta Kelan liitolle toimittamaan päätökseen. 

Kela jos hoitaisi koko työllistymisasian, olisi yksi ja sama henkilö ilmoittamassa ja päättämässä lausunnon luonteesta sekä varmaan tarkistaisi palkkatoivomusepäselvyyksissä. Näin ei myöskään muodostuisi laitonta tulkintaa työn vastaanottamisesta. Persoonallisuus ja palkkatoivomus pitäisi olla plussaa työhakemuksissa! Näin eivät työnantajaosapuolet kuitenkaan tulkinneet asiaa hakemuksessa eli ovat aivan hukassa työntekijän saamiseksi. Tai sitten eivät olleet hukassa. Tai onko heidän intresseissä palkata ulkomaalaistaustaisia enemmän töihin kuin suomalaisia?

Oppiipahan työntekijä hakemaan töitä ilman palkkatoivomusta. Oppiipahan eduskunta päättämään termeistä työnhausta työvoimaviranomaisille kun oikein lamassa poljetaan ja kantapään kautta opitaan kun työntekijöitä ei saada! Tunnen työnhakijan ja tiedän että työnantaja erehtyi kaverista. Vaikka kaverille maksettaisiin 65 euroa tunnilta olisi sijoitus ollut kannattava! Ystäväni ei jää kaipaamaan tuollaista VIHAEETTISTÄ suhtautumista kyseiseltä työnantajalta ja TE-toimistolta!

Tiedoksi Suomen kansalle ja päättäjille mitä tuollainen KIKY-tappelu saa aikaan. Työntekijän töihin hakiessa ja töissä ollessa tuollainen tapa työnantajan ja viranomaisen  taholta ei ole HYVE vaan vaaraksi Suomelle kaikissa muodoin. Tiedän valtion viranomaisten muuttavan toimintatapojaan mielellään jos vain heitä joku ohjaisi oikein. Eduskuntaa ja sen päättäviä elimiä vaadin vastuuseen työllisyys-kysymyksissä ettei tulkintavirheitä enempää enää tapahtuisi.

]]>
2 http://hannuvilponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225476-kilpailukykysopimus-ymmarretty-joka-puolella-vaarin#comments Hallituksen asiat ja toiminta Halpatyövoima Kilpailukykysopimus Työnantaja Työvoimatoimisto Thu, 03 Nov 2016 15:10:31 +0000 Hannu Vilponen http://hannuvilponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225476-kilpailukykysopimus-ymmarretty-joka-puolella-vaarin
Työttömyysturvan heikennys ei käy http://mattitukiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224223-tyottomyysturvan-heikennys-ei-kay <p>Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 8.10.2016</p><p>Työttömyysturvan heikennys ei käy</p><p>Valtiosihteeri Hetemäen työllisyysryhmä jätti alkuviikosta erimielisen muistion keinoista parantaa työllisyyttä. Hetemäen esittämä aktiivimalli toimii siten, että jos työtön ei kolmen kuukauden sisällä osallistu aktiivitoimiin tai saa työtä, hän saa päivän karenssin kultakin kuukaudelta. Työttömyysturvaa leikattaisiin siis viidellä prosentilla.</p><p>SAK ei hyväksy aktiivimallia ja pitää sitä kesällä solmitun kilpailukykysopimuksen (kiky) vastaisena. Oma aktiivisuus on hyvä asia, mutta koska mitään takeita ei ole siitä, että työtön todella pääsee aktivointitoimiin vaikka haluaisikin, peli ei ole reilua.</p><p>Pääministeri Sipilä tulkitsi, että aktiivimalli ei loukkaa kikysopimusta. Sipillä perusteli tulkintaansa sillä, että karenssipäivien myötä toteutuvat säästöt jäisivät järjestelmään. SAK:n mielestä leikkaus on leikkaus työttömälle, eikä kukaan ole vielä osannut selittää, miten järjestelmään jäävät säästövarat hyödyttäisivät työtöntä.</p><p>Samassa yhteydessä Sipilä kuitenkin kertoi eräistä toimista, joita hallitus aikoo selvittää työmarkkinajärjestöjen kanssa tavoitteena työllisyyden parantaminen. Osa näistä toimista on samoja, joita SAK on esittänyt jo Hetemäen työryhmässä, mutta joita ryhmän suppean toimeksiannon takia ei ole voitu ottaa siellä käsittelyyn. SAK esitti useita toimia työttömyysturvan toimivuuden ja työllistymisen parantamiseksi. Näitä olivat muun muassa karenssijärjestelmän yksinkertaistaminen, työttömien omaehtoisen opiskelun helpottaminen ja työvoimahallinnon resurssien lisääminen. Lisäksi SAK ajaa nollatuntisopimusten käytön rajoittamista.</p><p>On hallitukselta iso vastaantulo, että se laajensi uudella paperillaan työllisyyttä parantavien toimenpiteiden kirjoa. Jäljelle jäi kuitenkin yksi mutta iso kivi. Hallitus aikoo viedä Hetemäen esittämää aktiivimallia eteenpäin. SAK edellyttää, että uudistukset valmistellaan kokonaisuutena niin, että lykätään aktiivimallin viemistä päätökseen, kunnes tiedetään esimerkiksi, saako irtisanoutuva nollatuntilainen 90 päivän karenssin, vaikka ei olisi saanut tehdä tuntiakaan töitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Matti Tukiainen SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 8.10.2016

Työttömyysturvan heikennys ei käy

Valtiosihteeri Hetemäen työllisyysryhmä jätti alkuviikosta erimielisen muistion keinoista parantaa työllisyyttä. Hetemäen esittämä aktiivimalli toimii siten, että jos työtön ei kolmen kuukauden sisällä osallistu aktiivitoimiin tai saa työtä, hän saa päivän karenssin kultakin kuukaudelta. Työttömyysturvaa leikattaisiin siis viidellä prosentilla.

SAK ei hyväksy aktiivimallia ja pitää sitä kesällä solmitun kilpailukykysopimuksen (kiky) vastaisena. Oma aktiivisuus on hyvä asia, mutta koska mitään takeita ei ole siitä, että työtön todella pääsee aktivointitoimiin vaikka haluaisikin, peli ei ole reilua.

Pääministeri Sipilä tulkitsi, että aktiivimalli ei loukkaa kikysopimusta. Sipillä perusteli tulkintaansa sillä, että karenssipäivien myötä toteutuvat säästöt jäisivät järjestelmään. SAK:n mielestä leikkaus on leikkaus työttömälle, eikä kukaan ole vielä osannut selittää, miten järjestelmään jäävät säästövarat hyödyttäisivät työtöntä.

Samassa yhteydessä Sipilä kuitenkin kertoi eräistä toimista, joita hallitus aikoo selvittää työmarkkinajärjestöjen kanssa tavoitteena työllisyyden parantaminen. Osa näistä toimista on samoja, joita SAK on esittänyt jo Hetemäen työryhmässä, mutta joita ryhmän suppean toimeksiannon takia ei ole voitu ottaa siellä käsittelyyn. SAK esitti useita toimia työttömyysturvan toimivuuden ja työllistymisen parantamiseksi. Näitä olivat muun muassa karenssijärjestelmän yksinkertaistaminen, työttömien omaehtoisen opiskelun helpottaminen ja työvoimahallinnon resurssien lisääminen. Lisäksi SAK ajaa nollatuntisopimusten käytön rajoittamista.

On hallitukselta iso vastaantulo, että se laajensi uudella paperillaan työllisyyttä parantavien toimenpiteiden kirjoa. Jäljelle jäi kuitenkin yksi mutta iso kivi. Hallitus aikoo viedä Hetemäen esittämää aktiivimallia eteenpäin. SAK edellyttää, että uudistukset valmistellaan kokonaisuutena niin, että lykätään aktiivimallin viemistä päätökseen, kunnes tiedetään esimerkiksi, saako irtisanoutuva nollatuntilainen 90 päivän karenssin, vaikka ei olisi saanut tehdä tuntiakaan töitä.

 

Matti Tukiainen SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

]]>
4 http://mattitukiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224223-tyottomyysturvan-heikennys-ei-kay#comments Aktiivimalli Karenssipäivät Kilpailukykysopimus Työllisyys Työttömyysturva Tue, 11 Oct 2016 07:36:17 +0000 Matti Tukiainen http://mattitukiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224223-tyottomyysturvan-heikennys-ei-kay
Miten hallituspolitiikkaa ei kannata tehdä http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222251-miten-hallituspolitiikkaa-ei-kannata-tehda <p>Sipilän hallituksen budjetti on ymmärrettävästi närkästyttänyt monia ja kritiikkiä tulee ainakin kahdelta rintamalta. Joidenkin mielestä säästetään liikaa ja väärissä paikoissa, joidenkin mielestä taas julkinen sektori olisi pitänyt silpoa nykyistä suppeammaksi vaikka moottorisahalla. Joka tapauksessa muutokset ovat olleet pienehköjä ja monessa kohden näyttää uskallus puuttuneen. Leikkauspolitiikkaa on tehty todennäköisesti juuri sen verran, että on rauhoiteltu valtionvelan uusintamisen hankaloitumisen pelkoja.</p><p>Jos haluttaisiin, että hallitus olisi kykeneväinen tekemään mitenkään rajumpia uudistuksia, olivat ne järkeviä tai eivät, sillä on alusta alkaen ollut vääränlainen pohja. Täysi vaa&#39;ankieliasema on annettu vaaleissa hyvän tuloksen saaneelle, mutta kuitenkin arvaamattomalle monilta osin radikaalille kansallismieliselle puolueelle, jonka kannatuspohja on myös kaikkea muuta kuin vakaa. Kun hallitus seisoo tai kaatuu Perussuomalaisten mukana, liikkumavara on erittäin kapea. Jos Sipilä olisi vetänyt hallitukseen mukaan myös Kristillisdemokraatit ja RKP:n, Keskustalla olisi Kokoomuksen rauhoittelun jälkeen ollut pelivaraa tuen hankkimisessa useammalta muulta puolueelta ja Perussuomalaisten asema olisi ollut neutraalimpi kun sen olisi voinut hätätilanteessa antaa lähteä hallituksesta pois kokonaan. Tilanne olisi vastannut suunnilleen Ruotsin blokkiasetelmaa.</p><p>Perussuomalaisten läsnäolosta riippumatta hallitus teki suuren virheen lähtiessään koukkaamaan heti alussa työmarkkinapolitiikan puolelle työmarkkinajärjestöjen reviirille. Valtion budjettiin ei uskallettu koskea sekä tulo- että menopuolen kohdalla itsenäisesti, vaan Sipilä kuvitteli, että työmarkkinauudistuksilla voitaisiin korvata talouspoliittinen tekemisen tarve. Seurauksena oli, että hallitus jäi työmarkkinajärjestöjen panttivangiksi. Ilman epävarmalla pohjalla olevaa kilpailukykysopimuksen runnomista hallitus ei olisi ollut sidottu budjetin muuhun kokonaisuuteen huonosti sopiviin puolen miljardin euron lisäveronkevennyksiin. Toisaalta saattaa olla, että Kokoomus halusi ne veronkevennykset mukaan jollakin verukkeella välittämättä siitä, mikä tilanne työmarkkinajärjestöjen välillä oli. Itse uskon, että kilpailukykysopimuksen käytännön toteutus menee myöhemmin karille, koska joillakin työpaikoilla sitä ei yksinkertaisesti uskalleta soveltaa ja toisilla se voi aiheuttaa paikallisia rähinöitä, joihin mahdolliset tavoiteltavat taloudelliset säästöt sitten hukkuvat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilän hallituksen budjetti on ymmärrettävästi närkästyttänyt monia ja kritiikkiä tulee ainakin kahdelta rintamalta. Joidenkin mielestä säästetään liikaa ja väärissä paikoissa, joidenkin mielestä taas julkinen sektori olisi pitänyt silpoa nykyistä suppeammaksi vaikka moottorisahalla. Joka tapauksessa muutokset ovat olleet pienehköjä ja monessa kohden näyttää uskallus puuttuneen. Leikkauspolitiikkaa on tehty todennäköisesti juuri sen verran, että on rauhoiteltu valtionvelan uusintamisen hankaloitumisen pelkoja.

Jos haluttaisiin, että hallitus olisi kykeneväinen tekemään mitenkään rajumpia uudistuksia, olivat ne järkeviä tai eivät, sillä on alusta alkaen ollut vääränlainen pohja. Täysi vaa'ankieliasema on annettu vaaleissa hyvän tuloksen saaneelle, mutta kuitenkin arvaamattomalle monilta osin radikaalille kansallismieliselle puolueelle, jonka kannatuspohja on myös kaikkea muuta kuin vakaa. Kun hallitus seisoo tai kaatuu Perussuomalaisten mukana, liikkumavara on erittäin kapea. Jos Sipilä olisi vetänyt hallitukseen mukaan myös Kristillisdemokraatit ja RKP:n, Keskustalla olisi Kokoomuksen rauhoittelun jälkeen ollut pelivaraa tuen hankkimisessa useammalta muulta puolueelta ja Perussuomalaisten asema olisi ollut neutraalimpi kun sen olisi voinut hätätilanteessa antaa lähteä hallituksesta pois kokonaan. Tilanne olisi vastannut suunnilleen Ruotsin blokkiasetelmaa.

Perussuomalaisten läsnäolosta riippumatta hallitus teki suuren virheen lähtiessään koukkaamaan heti alussa työmarkkinapolitiikan puolelle työmarkkinajärjestöjen reviirille. Valtion budjettiin ei uskallettu koskea sekä tulo- että menopuolen kohdalla itsenäisesti, vaan Sipilä kuvitteli, että työmarkkinauudistuksilla voitaisiin korvata talouspoliittinen tekemisen tarve. Seurauksena oli, että hallitus jäi työmarkkinajärjestöjen panttivangiksi. Ilman epävarmalla pohjalla olevaa kilpailukykysopimuksen runnomista hallitus ei olisi ollut sidottu budjetin muuhun kokonaisuuteen huonosti sopiviin puolen miljardin euron lisäveronkevennyksiin. Toisaalta saattaa olla, että Kokoomus halusi ne veronkevennykset mukaan jollakin verukkeella välittämättä siitä, mikä tilanne työmarkkinajärjestöjen välillä oli. Itse uskon, että kilpailukykysopimuksen käytännön toteutus menee myöhemmin karille, koska joillakin työpaikoilla sitä ei yksinkertaisesti uskalleta soveltaa ja toisilla se voi aiheuttaa paikallisia rähinöitä, joihin mahdolliset tavoiteltavat taloudelliset säästöt sitten hukkuvat.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222251-miten-hallituspolitiikkaa-ei-kannata-tehda#comments Juha Sipilän hallitus Kilpailukykysopimus Perussuomalaiset Sat, 03 Sep 2016 11:58:57 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222251-miten-hallituspolitiikkaa-ei-kannata-tehda
Kilpailukykysopimus vaakalaudalla - Pitävätkö hallituksen lupaukset? http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222077-kilpailukykysopimus-vaakalaudalla-pitavatko-hallituksen-lupaukset <p>Työmarkkinajärjestöjen hallituksen epäonnistuneen yhteiskuntasopimusprojektin pelastamiseksi neuvottelema kilpailukykysopimus eli ns. kiky on viime päivinä jälleen ollut liipasimella. Kuntatyönantajat ja kunnalliset työntekijät ovat esittäneet yhteisen <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/dramaattinen-kaanne-koko-kiky-vaarassa-kaatua-kunta-alan-tyontekijat-uhkaavat-sanoutua-irti-kikysta/737046/">uhkavaatimuksen </a>hallitukselle peruuttaa budjettiriihessään kuntasektorin lisäleikkaukset tai ne irtautuvat kilpailukykysopimuksesta, mikä käytännössä romuttaisi koko paperin.</p><p>Vielä eilen iloittiin rakennusalan liittymisestä sopimukseen vastoin viime kevään tietoa: perinteisesti SKDL:n ja sittemmin vasemmistoliittolaistaustaisten pamppujen luotsaama Rakennusliitto oli päässyt sopuun työnantajapuolen kanssa. Tämä nosti sopimuksen kattavuuden yli 90 % työntekijöistä ja sitä kautta nosti pöydälle hallituksen lupaamat veroporkkanat.</p><p>Aluksi vallitsi epäselvyyttä siitä, pitäisikö <strong>Juha Sipilän</strong> (kesk.) porvarihallitus kiinni lupaamastaan 100 miljoonan euron tuloveronkevennyksestä, jonka se oli luvannut kikyyn sisältyvien työajanpidennysten ja palkkojen nollakorotusten kautta tulevien palkanalennusten kansalaisten ostovoimaa heikentävää vaikutusta kompensoimaan. Jos veronkevennystä ei tehtäisi, se olisi asettanut koko sovun kestävyyden uhanalaiseksi. Hallitukselle on selkeästi vaikea ymmärtää sitä, että saadakseen tahtonsa läpi ja ollakseen uskottava neuvottelukumppani, sen on pidettävä kiinni lupauksistaan.</p><p><strong>Petetyt lupaukset syövät uskottavuuden</strong></p><p>Ei tosin yllätä, että koulutuslupauksesta alkaen sanojensa syömisen kanssa kompuroinut hallitus on taas pulassa. Aiheuttihan kohua sekin, että työpaikkojaan kilpailukykytoimilla suojaamaan pyrkineet sivistysalan työntekijät saivat kuulla, ettei säästyneitä henkilöstömenoja suinkaan käytettäisi toiminnan tai henkilötyövuosien suojelemiseen. Valtion rahoitusta leikataan vastaavasti jolloin kaikki hyöty työntekijöiden tinkimisestä jää valtionvarainministeri <strong>Petteri Orpon </strong>(kok.) kassaan.</p><p>Entistä suurempi pommi on kuitenkin se, että VM Orpo on esittänyt ensi vuoden talousarvioon lisäleikkauksia myös kuntatalouteen. 272 miljoonan leikkaaminen kunnilta tarkoittaisi jälleen uusia koulutusleikkauksia, koska kuntien vastuulla oleva perus- ja esiopetus sekä toisen asteen koulutus eli ammattioppilaitokset ja lukiot väistämättä joutuisivat näiden kiristysten hampaisiin. Tämän lisäksi hallitus on jo nyt leikkaamassa ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Toinen pääasiallinen kärsijä olisivat kuntien terveyspalvelut, jotka ovat monin paikoin jo laittoman huonolla tolalla.</p><p>Työnantaja- ja palkansaajapuolen harvinainen yhteisvetoomus on osoitus hallituksen politiikan kohtuuttomuudesta, etenkin kun kunnille riittäisi kikyn tuomien säästöjen jäljiltä kustannusneutraali budjetti, jossa palveluita ei enää lisää heikennettäisi. Kunnallisten palveluiden romuttaminen on vakava uhkakuva, sillä koulujemme PISA-oppimistulokset ovat jo romahtaneet vuosituhannen alun loistonvuosista ja väestön koulutustason nousu uhkaa katketa 20 vuotta aiemmin kuin muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Julkisen terveydenhuollon heikko tila puolestaan näkyy jo työkyvyttömyyden lisääntymisenä ja vaikeiden kroonisten sairauksien yleistymisenä, mikä ei ole ainakaan &quot;edullinen kilpailukykytekijä&quot; millekään maalle.</p><p>Nyt punnitaan, onko hallituksella viisautta kuunnella kuntakenttää, vai porskuttaako se leikkauskiimassaan päin seinää.</p> Työmarkkinajärjestöjen hallituksen epäonnistuneen yhteiskuntasopimusprojektin pelastamiseksi neuvottelema kilpailukykysopimus eli ns. kiky on viime päivinä jälleen ollut liipasimella. Kuntatyönantajat ja kunnalliset työntekijät ovat esittäneet yhteisen uhkavaatimuksen hallitukselle peruuttaa budjettiriihessään kuntasektorin lisäleikkaukset tai ne irtautuvat kilpailukykysopimuksesta, mikä käytännössä romuttaisi koko paperin.

Vielä eilen iloittiin rakennusalan liittymisestä sopimukseen vastoin viime kevään tietoa: perinteisesti SKDL:n ja sittemmin vasemmistoliittolaistaustaisten pamppujen luotsaama Rakennusliitto oli päässyt sopuun työnantajapuolen kanssa. Tämä nosti sopimuksen kattavuuden yli 90 % työntekijöistä ja sitä kautta nosti pöydälle hallituksen lupaamat veroporkkanat.

Aluksi vallitsi epäselvyyttä siitä, pitäisikö Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus kiinni lupaamastaan 100 miljoonan euron tuloveronkevennyksestä, jonka se oli luvannut kikyyn sisältyvien työajanpidennysten ja palkkojen nollakorotusten kautta tulevien palkanalennusten kansalaisten ostovoimaa heikentävää vaikutusta kompensoimaan. Jos veronkevennystä ei tehtäisi, se olisi asettanut koko sovun kestävyyden uhanalaiseksi. Hallitukselle on selkeästi vaikea ymmärtää sitä, että saadakseen tahtonsa läpi ja ollakseen uskottava neuvottelukumppani, sen on pidettävä kiinni lupauksistaan.

Petetyt lupaukset syövät uskottavuuden

Ei tosin yllätä, että koulutuslupauksesta alkaen sanojensa syömisen kanssa kompuroinut hallitus on taas pulassa. Aiheuttihan kohua sekin, että työpaikkojaan kilpailukykytoimilla suojaamaan pyrkineet sivistysalan työntekijät saivat kuulla, ettei säästyneitä henkilöstömenoja suinkaan käytettäisi toiminnan tai henkilötyövuosien suojelemiseen. Valtion rahoitusta leikataan vastaavasti jolloin kaikki hyöty työntekijöiden tinkimisestä jää valtionvarainministeri Petteri Orpon (kok.) kassaan.

Entistä suurempi pommi on kuitenkin se, että VM Orpo on esittänyt ensi vuoden talousarvioon lisäleikkauksia myös kuntatalouteen. 272 miljoonan leikkaaminen kunnilta tarkoittaisi jälleen uusia koulutusleikkauksia, koska kuntien vastuulla oleva perus- ja esiopetus sekä toisen asteen koulutus eli ammattioppilaitokset ja lukiot väistämättä joutuisivat näiden kiristysten hampaisiin. Tämän lisäksi hallitus on jo nyt leikkaamassa ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Toinen pääasiallinen kärsijä olisivat kuntien terveyspalvelut, jotka ovat monin paikoin jo laittoman huonolla tolalla.

Työnantaja- ja palkansaajapuolen harvinainen yhteisvetoomus on osoitus hallituksen politiikan kohtuuttomuudesta, etenkin kun kunnille riittäisi kikyn tuomien säästöjen jäljiltä kustannusneutraali budjetti, jossa palveluita ei enää lisää heikennettäisi. Kunnallisten palveluiden romuttaminen on vakava uhkakuva, sillä koulujemme PISA-oppimistulokset ovat jo romahtaneet vuosituhannen alun loistonvuosista ja väestön koulutustason nousu uhkaa katketa 20 vuotta aiemmin kuin muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Julkisen terveydenhuollon heikko tila puolestaan näkyy jo työkyvyttömyyden lisääntymisenä ja vaikeiden kroonisten sairauksien yleistymisenä, mikä ei ole ainakaan "edullinen kilpailukykytekijä" millekään maalle.

Nyt punnitaan, onko hallituksella viisautta kuunnella kuntakenttää, vai porskuttaako se leikkauskiimassaan päin seinää.

]]>
35 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222077-kilpailukykysopimus-vaakalaudalla-pitavatko-hallituksen-lupaukset#comments Kotimaa Ay-liike Kilpailukykysopimus Kunnalliset palvelut Kuntatyönantajat Wed, 31 Aug 2016 09:50:51 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222077-kilpailukykysopimus-vaakalaudalla-pitavatko-hallituksen-lupaukset
Yleissitova työehtosopimus on duunarin turva http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219917-yleissitova-tyoehtosopimus-on-duunarin-turva <p>Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja&nbsp; Mikael Pentikäinen kuvasi Porin Suomi-Areenalla&nbsp; yleissitovia työehtosopimuksia karteilleiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansanedustaja Hjallis Harkimo on myös korostanut paikallisen sopimisen joustoja, jotka olisivat muun muassa joustoja palkoissa ja työajoissa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on minusta aikamme jokaisen ihmisen pärjäämistä korostavaa ja ihannoivaa liturgiaa, jossa yritysten ja pääoman ahneuden maksajana olisi jälleen kerran pienituloinen duunari.</p><p>&nbsp;</p><p>Minusta yleissitovia työehtosopimuksia tarvitaan, koska niiden tarkoitus on turvata työnteon tietyt vähimmäisehdot kaikille työntekijöille.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Työntekijöiden turva heikkenisi oleellisesti, jos yleissitovuudesta luovuttaisiin, koska palkkoja ja etuja voitaisiin mielivaltaisesti polkea.</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Moni ihminen onkin valheellisesti alkanut uskoa, että työelämässä ja yhteiskunnassa pärjäisi yksin. No, mitäs sitten, kun sairastut, menetät työkyvyn tai joudut mielivallan kohteeksi. Yksin pärjää niin kauan, kun menee hyvin ja elämä hymyilee. Mutta ylämäki ei ole pysyvää ja vastoinkäymisiä tulee väistämättä.</p><p>&nbsp;</p><p>Samaan aikaan ylikansalliset yritykset ulosmittaavat veronmaksajien kustantamaa terveydenhuoltojärjestelmää&nbsp; ja johtajien ylisuuret palkat ja palkkiot ylittävät tavallisen ihmisen käsityksen kohtuullisuudesta. Myös kansanedustajat kaikista puolueista nauttivat muhkeasta palkasta, palkkioista ja palkankorotuksista.</p><p>&nbsp;</p><p>Samaan aikaan julkisen sektorin pienipalkkaisilta duunareilta leikataan, siis alennetaan liksaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Samaan aikaan julkisen vallan tahto huolehtia vähäosaisista murenee ulkoistaen vastuuuta kolmannelle sektorille.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä ei ole ainakaan minun käsitys kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkisen sektorin pienipalkkaisten palkkoja leikataan hallituksen toimesta ja paikallisesti sovittuja kannustimia leikataan paikallisesti ja työntekijöitä manipuloidaan sopeutumaan, kun päinvastoin motivaatiota ja kannustimia pitäisi kehittää. Yksi sellainen on oikeudenmukainen palkkaus.</p><p>&nbsp;</p><p>Hoitajien nöyryyttä, kiltteyttä ja pelkoa käytetään tällä hetkellä härskisti hyväksi. Julkisen sektorin matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja pissataan surutta silmään.</p><p>&nbsp;</p><p>Pelko lamaannuttaa porukan mielivallan edessä. Vaativaa ja vastuullista työtä tekevät hoitajat uupuvat mm. kotihoidossa liialliseen työmäärään ja kiireeseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tulkaa päättäjät sieltä norsunluutorneistanne katsomaan hoitajien arkea ja lopettakaa jonnen joutava jauhaminen paikallisesta sopimisesta ja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Paikallinen sopiminen on pienipalkkaiselle julkiselle sektorille vitsi. Ay-liikettä tarvitaan puolustamaan duunaria mielivaltaa ja monin paikoin tapahtuvaa yksipuolista sanelua vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itse tämän henkilökohtaisesti kokenut. Ilman ay-liikkeen tukea en olisi jaksanut.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kukaan ei ole kiinnostunut kirjoittamaan kohublogeja, kohupalopuheita ja&nbsp; kohuface-päivityksiä hoitoalan epäkohdista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Arvoisa Pentikäinen, Harkimo, Berner ja kumppanit; pidätte itsestään selvänä, että hoitoala ja muut matalapalkka-alat sopeutuvat mukisematta mielivaltaanne.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.</p><p>&nbsp;</p><p>On hölmöä aliarviointia olettaa, että vaitiolovelvollisuus ja pelko vaientavat duunarin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Pelko ja mielivalta eivät ainakaan vaienna minua.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Totuus on saatava julki ja päättäjien silmät auki.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja  Mikael Pentikäinen kuvasi Porin Suomi-Areenalla  yleissitovia työehtosopimuksia karteilleiksi.

 

Kansanedustaja Hjallis Harkimo on myös korostanut paikallisen sopimisen joustoja, jotka olisivat muun muassa joustoja palkoissa ja työajoissa. 

 

Tämä on minusta aikamme jokaisen ihmisen pärjäämistä korostavaa ja ihannoivaa liturgiaa, jossa yritysten ja pääoman ahneuden maksajana olisi jälleen kerran pienituloinen duunari.

 

Minusta yleissitovia työehtosopimuksia tarvitaan, koska niiden tarkoitus on turvata työnteon tietyt vähimmäisehdot kaikille työntekijöille. 

 

Työntekijöiden turva heikkenisi oleellisesti, jos yleissitovuudesta luovuttaisiin, koska palkkoja ja etuja voitaisiin mielivaltaisesti polkea.

  

 

 

Moni ihminen onkin valheellisesti alkanut uskoa, että työelämässä ja yhteiskunnassa pärjäisi yksin. No, mitäs sitten, kun sairastut, menetät työkyvyn tai joudut mielivallan kohteeksi. Yksin pärjää niin kauan, kun menee hyvin ja elämä hymyilee. Mutta ylämäki ei ole pysyvää ja vastoinkäymisiä tulee väistämättä.

 

Samaan aikaan ylikansalliset yritykset ulosmittaavat veronmaksajien kustantamaa terveydenhuoltojärjestelmää  ja johtajien ylisuuret palkat ja palkkiot ylittävät tavallisen ihmisen käsityksen kohtuullisuudesta. Myös kansanedustajat kaikista puolueista nauttivat muhkeasta palkasta, palkkioista ja palkankorotuksista.

 

Samaan aikaan julkisen sektorin pienipalkkaisilta duunareilta leikataan, siis alennetaan liksaa. 

 

Samaan aikaan julkisen vallan tahto huolehtia vähäosaisista murenee ulkoistaen vastuuuta kolmannelle sektorille. 

 

Tämä ei ole ainakaan minun käsitys kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

 

Julkisen sektorin pienipalkkaisten palkkoja leikataan hallituksen toimesta ja paikallisesti sovittuja kannustimia leikataan paikallisesti ja työntekijöitä manipuloidaan sopeutumaan, kun päinvastoin motivaatiota ja kannustimia pitäisi kehittää. Yksi sellainen on oikeudenmukainen palkkaus.

 

Hoitajien nöyryyttä, kiltteyttä ja pelkoa käytetään tällä hetkellä härskisti hyväksi. Julkisen sektorin matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja pissataan surutta silmään.

 

Pelko lamaannuttaa porukan mielivallan edessä. Vaativaa ja vastuullista työtä tekevät hoitajat uupuvat mm. kotihoidossa liialliseen työmäärään ja kiireeseen.

 

Tulkaa päättäjät sieltä norsunluutorneistanne katsomaan hoitajien arkea ja lopettakaa jonnen joutava jauhaminen paikallisesta sopimisesta ja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamisesta.

 

Paikallinen sopiminen on pienipalkkaiselle julkiselle sektorille vitsi. Ay-liikettä tarvitaan puolustamaan duunaria mielivaltaa ja monin paikoin tapahtuvaa yksipuolista sanelua vastaan. 

 

Olen itse tämän henkilökohtaisesti kokenut. Ilman ay-liikkeen tukea en olisi jaksanut. 

 

Kukaan ei ole kiinnostunut kirjoittamaan kohublogeja, kohupalopuheita ja  kohuface-päivityksiä hoitoalan epäkohdista. 

 

Arvoisa Pentikäinen, Harkimo, Berner ja kumppanit; pidätte itsestään selvänä, että hoitoala ja muut matalapalkka-alat sopeutuvat mukisematta mielivaltaanne. 

 

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa.

 

On hölmöä aliarviointia olettaa, että vaitiolovelvollisuus ja pelko vaientavat duunarin. 

 

Pelko ja mielivalta eivät ainakaan vaienna minua. 

 

Totuus on saatava julki ja päättäjien silmät auki.

]]>
0 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219917-yleissitova-tyoehtosopimus-on-duunarin-turva#comments Ay-liike Hjallis Harkimo Kilpailukykysopimus Mikael Pentikäinen Yleissitovuus Wed, 13 Jul 2016 08:02:04 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219917-yleissitova-tyoehtosopimus-on-duunarin-turva
Enemmän rohkeutta, vähemmän menneisyyteen katsomista http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218873-enemman-rohkeutta-vahemman-menneisyyteen-katsomista <p>Yli vuoden kestäneen väännön jälkeen kilpailukykysopimus on vihdoin saatu aikaan. Sopimusta voidaan kilpailukykyä edistävien vaikutustensa johdosta pitää oikeansuuntaisena, mutta sen merkitystä ei kuitenkaan tule yliarvioida. Yhteiskuntamme kaipaa perusteellisempia uudistuksia &mdash; olisi korkein aika ymmärtää, että 2010-luvulla menestysreseptiksi eivät riitä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen väliset keskitetyt sopimukset.</p> <p>&nbsp;</p> <p>On erittäin tärkeää, että paikallinen sopiminen saadaan toteutumaan mahdollisimman pian. Vaatii suunnatonta ylimielisyyttä uskotella itselleen, että työmarkkinapamppujen kabineteista käsin voitaisiin tehdä tarkoituksenmukaisempia ratkaisuja kuin ruohonjuuritasolla työpaikoilla. Työehtosopimusten yleissitovuudestakin olisi syytä luopua; on ylipäätään kornia käyttää käsitettä sopimus asiakirjasta, jonka sisällön noudattaminen järjestäytymättömien työnantajien ja työntekijöiden osalta perustuu pakkoon, ei vapaaehtoiseen sopimiseen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>On taloustieteellinen fakta, että työllistäminen on kannattavaa ainoastaan silloin, kun työn tuottavuus on korkeampi kuin työpanoksen hinta eli palkka kaikkine sivukuluineen. Jäykkien työmarkkinoiden ja palkkaamisen kalleuden vuoksi työpanoksen hinta on varsin joustamaton, joten palkan sijaan työttömyys joustaa &mdash; Suomen tapauksessa viime vuosina ylöspäin. Jäykät työmarkkinat ja korkea verotus sekä sivukulut siis aiheuttavat työttömyyttä. Saavutetuista eduistaan kiinnipitävä ay-liike ei suinkaan aja työttömien tai vasta työelämää varten kouluttautuvan nuorison asiaa, vaan jo työsuhteeseen päässeiden jäsentensä etua.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vasemmisto puhuu usein hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli vuonna 1980 40 %, vuonna 2014 puolestaan 58 %. Kokonaisveroaste on näiden vuosien välillä kivunnut 35 prosentista 44 prosenttiin. Yhtenäkään vuonna 1970-luvulta&nbsp;lähtien julkiset menot eivät ole&nbsp;nimellisesti tarkastellen supistuneet edellisestä vuodesta. Melkoista alasajoa!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sote-uudistuksen yhteydessä toteutettavan valinnanvapauden ja palveluiden monituottajamallin sekä julkisen tuotannon yhtiöittämisen vastustajat luulevat osaavansa kansalaisia paremmin valita tarkoituksenmukaisimman palveluntuottajan. Monituottajamallin vastustaminen on julkisen talouden kannalta edesvastuutonta. Esimerkkinä onnistumisesta käy Mänttä-Vilppula, jossa kokonaisulkoistuksen myötä sote-kulut ovat alentuneet ja hoitojonot lyhentyneet.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jämähtäminen menneisyyteen ei ulotu pelkästään soteen ja talouteen, vaan myös turvallisuuspolitiikkaan. Moneenko itsenäiseen naapurimaahansa Venäjän vielä tulee lähettää sotilaitaan, ennen kuin suomettumisen aikakaudelle ja Paasikiven&ndash;Kekkosen linjalle jämähtäneet poliitikot ottavat pään pois pensaasta ja alkavat kannattaa Nato-jäsenyyttä, joka kaikista mahdollisista vaihtoehdoista parhaiten varmistaa kansallisen turvallisuutemme?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Yhteiskuntamme tarvitsee ennakkoluulottomia ja radikaaleja uudistuksia selvitäkseen tulevaisuuden haasteista, pelkkä näpertely ja lyhyet askeleet eivät enää riitä. Jos Suomi olisi yritys, se olisi uudistusten laiminlyönnin johdosta todennäköisesti jo ajautunut konkurssiin tai vähintäänkin yrityssaneeraukseen. Nyt on tekojen aika!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tässä linkki, jonka takaa löytyy englanniksi lisätietoa aiheesta: <a href="http://nordic.businessinsider.com/finland-new-europe-problem-2016-6">http://nordic.businessinsider.com/finland-new-europe-problem-2016-6</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yli vuoden kestäneen väännön jälkeen kilpailukykysopimus on vihdoin saatu aikaan. Sopimusta voidaan kilpailukykyä edistävien vaikutustensa johdosta pitää oikeansuuntaisena, mutta sen merkitystä ei kuitenkaan tule yliarvioida. Yhteiskuntamme kaipaa perusteellisempia uudistuksia — olisi korkein aika ymmärtää, että 2010-luvulla menestysreseptiksi eivät riitä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen väliset keskitetyt sopimukset.

 

On erittäin tärkeää, että paikallinen sopiminen saadaan toteutumaan mahdollisimman pian. Vaatii suunnatonta ylimielisyyttä uskotella itselleen, että työmarkkinapamppujen kabineteista käsin voitaisiin tehdä tarkoituksenmukaisempia ratkaisuja kuin ruohonjuuritasolla työpaikoilla. Työehtosopimusten yleissitovuudestakin olisi syytä luopua; on ylipäätään kornia käyttää käsitettä sopimus asiakirjasta, jonka sisällön noudattaminen järjestäytymättömien työnantajien ja työntekijöiden osalta perustuu pakkoon, ei vapaaehtoiseen sopimiseen.

 

On taloustieteellinen fakta, että työllistäminen on kannattavaa ainoastaan silloin, kun työn tuottavuus on korkeampi kuin työpanoksen hinta eli palkka kaikkine sivukuluineen. Jäykkien työmarkkinoiden ja palkkaamisen kalleuden vuoksi työpanoksen hinta on varsin joustamaton, joten palkan sijaan työttömyys joustaa — Suomen tapauksessa viime vuosina ylöspäin. Jäykät työmarkkinat ja korkea verotus sekä sivukulut siis aiheuttavat työttömyyttä. Saavutetuista eduistaan kiinnipitävä ay-liike ei suinkaan aja työttömien tai vasta työelämää varten kouluttautuvan nuorison asiaa, vaan jo työsuhteeseen päässeiden jäsentensä etua.

 

Vasemmisto puhuu usein hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli vuonna 1980 40 %, vuonna 2014 puolestaan 58 %. Kokonaisveroaste on näiden vuosien välillä kivunnut 35 prosentista 44 prosenttiin. Yhtenäkään vuonna 1970-luvulta lähtien julkiset menot eivät ole nimellisesti tarkastellen supistuneet edellisestä vuodesta. Melkoista alasajoa!

 

Sote-uudistuksen yhteydessä toteutettavan valinnanvapauden ja palveluiden monituottajamallin sekä julkisen tuotannon yhtiöittämisen vastustajat luulevat osaavansa kansalaisia paremmin valita tarkoituksenmukaisimman palveluntuottajan. Monituottajamallin vastustaminen on julkisen talouden kannalta edesvastuutonta. Esimerkkinä onnistumisesta käy Mänttä-Vilppula, jossa kokonaisulkoistuksen myötä sote-kulut ovat alentuneet ja hoitojonot lyhentyneet.

 

Jämähtäminen menneisyyteen ei ulotu pelkästään soteen ja talouteen, vaan myös turvallisuuspolitiikkaan. Moneenko itsenäiseen naapurimaahansa Venäjän vielä tulee lähettää sotilaitaan, ennen kuin suomettumisen aikakaudelle ja Paasikiven–Kekkosen linjalle jämähtäneet poliitikot ottavat pään pois pensaasta ja alkavat kannattaa Nato-jäsenyyttä, joka kaikista mahdollisista vaihtoehdoista parhaiten varmistaa kansallisen turvallisuutemme?

 

Yhteiskuntamme tarvitsee ennakkoluulottomia ja radikaaleja uudistuksia selvitäkseen tulevaisuuden haasteista, pelkkä näpertely ja lyhyet askeleet eivät enää riitä. Jos Suomi olisi yritys, se olisi uudistusten laiminlyönnin johdosta todennäköisesti jo ajautunut konkurssiin tai vähintäänkin yrityssaneeraukseen. Nyt on tekojen aika!

 

Tässä linkki, jonka takaa löytyy englanniksi lisätietoa aiheesta: http://nordic.businessinsider.com/finland-new-europe-problem-2016-6

]]>
1 http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218873-enemman-rohkeutta-vahemman-menneisyyteen-katsomista#comments Kilpailukykysopimus Nato Reformit Sote -uudistus Tue, 21 Jun 2016 22:05:06 +0000 Petri Rajala http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218873-enemman-rohkeutta-vahemman-menneisyyteen-katsomista
Platon tuomitsi jo 2500 vuotta sitten Kilpailukykysopimuksen http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218498-platon-tuomitsi-jo-2500-vuotta-sitten-kilpailukykysopimuksen <p><strong>Hallitus toimiin juuri päinvastoin, kuin Platon pohtiessaan uuden valtion perustamista.</strong></p> <p>Hän ymmärsi, että optiot ja muut kannustinpalkkiot korkeimmalle johdolle ovat vahingollisia ja laiskistuttavat niiden saajat. Platon oivalsi, että köyhä ja alistettu työntekijä kokee itsensä orjaksi, jonka työntulos on huono. Platon näki, että köyhyydestä seuraa huonompi koulutus, jonka seuraukset näkyvät tulevaisuudessa.</p> <p><strong>Nämä kaikki samat valtion väärän politiikan merkit ovat nähtävissä, ei kehittyneissä maissa ja diktatuureissa,</strong> joissa työtekijät sekä perheyrittäjät ovat välttämätön paha, mutta määrältään suuri, joiden volyymi tuottaa pienelle kansanosalle valtavasti rikkautta ja hyvinvoinnin sekä pitää diktaattorin hoveineen vallassa. Huonosti palkattu työvoima tuottaa tavaroita, joiden laatu on kehno. Ne kelpaavat kotimarkkinoille kotimaisuus propagandan saattelemana, mutta eivät vientiin. Nyt koulutuksen heikentämisellä ja yliopistojen varoja supistamalla taannumme tulevaisuudessa köyhien maiden joukkoon.</p> <p>Eli seuraukset &rdquo;Kiky:stä&rdquo; saamme kokea tulevaisuudessa.</p> <p><strong>Näin Platon pohti valtion perustamisessa köyhyyden ja rikkauden varjopuolia.</strong></p> <p><em>&ldquo;Mietihän, voivatko myös muut ammattimiehet mennä seuraavista syistä tärviölle ja muuttua huonoiksi?</em></p> <p><em>- Mitkä ne syyt ovat?</em></p> <p><em>- Rikkaus ja köyhyys</em></p> <p><em>- Kuinka niin?</em></p> <p><em>- Seuraavalla tavalla. Kun ruukuntekijä rikastuu, luuletko hänen enää välittävän ammatistaan?</em></p> <p><em>- En tosiaankaan</em></p> <p><em>- Hän laiskistuu ja välinpitämättömämpi kuin ennen, eikö niin?</em></p> <p><em>- Paljonkin</em></p> <p><em>- Hänestä tulee huonompi ruukuntekijä?</em></p> <p><em>- Paljon huonompi</em></p> <p><em>- Ja jos taas köyhyys estää häntä hankkimasta työkaluja ti muuta mitä ammatissa tarvitaan, näen työnsä tulokset ovat huonompia ja opettaa myös poikansa, tai keitä hänellä onkin oppilainaan, huonommiksi ammatinharjoittakiski.</em></p> <p><em>- Tietysti</em></p> <p><em>- Siis sekä köyhyys että rikkaus huonontavat työn tuloksia ja tekevät myös itse työntekijät huonommiksi.</em></p> <p><em>- Näköjään</em></p> <p><em>- Siitenhän olemme löytäneet lisää asioita, joita vartijoiden on kaikin keinoin pidettävä silmällä, niin etteivät ne pääse huomaamatta pujahtamaan valtioon.</em></p> <p><em>- Mitä ne ovat?</em></p> <p><em>- Rikkaus ja köyhyys, joista toinen synnyttää ylellisyyttä, laiskuutta ja kapinahenkeä, toinen kapinahengen lisäksi orjamaisuutta ja kehnoa työtä.&quot;</em></p> <p>Lähde: &rdquo;Platon Valtio&rdquo;, Otava 2012</p> <p><strong>Valitettavasti nykyinen polittinen päätöksenteko tähtää omaan, läheisten, tuttavien ja puolueen etuun, jossa ei ole sijaa valtion kansalaisten eduilla ja hyvinvoinnilla.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus toimiin juuri päinvastoin, kuin Platon pohtiessaan uuden valtion perustamista.

Hän ymmärsi, että optiot ja muut kannustinpalkkiot korkeimmalle johdolle ovat vahingollisia ja laiskistuttavat niiden saajat. Platon oivalsi, että köyhä ja alistettu työntekijä kokee itsensä orjaksi, jonka työntulos on huono. Platon näki, että köyhyydestä seuraa huonompi koulutus, jonka seuraukset näkyvät tulevaisuudessa.

Nämä kaikki samat valtion väärän politiikan merkit ovat nähtävissä, ei kehittyneissä maissa ja diktatuureissa, joissa työtekijät sekä perheyrittäjät ovat välttämätön paha, mutta määrältään suuri, joiden volyymi tuottaa pienelle kansanosalle valtavasti rikkautta ja hyvinvoinnin sekä pitää diktaattorin hoveineen vallassa. Huonosti palkattu työvoima tuottaa tavaroita, joiden laatu on kehno. Ne kelpaavat kotimarkkinoille kotimaisuus propagandan saattelemana, mutta eivät vientiin. Nyt koulutuksen heikentämisellä ja yliopistojen varoja supistamalla taannumme tulevaisuudessa köyhien maiden joukkoon.

Eli seuraukset ”Kiky:stä” saamme kokea tulevaisuudessa.

Näin Platon pohti valtion perustamisessa köyhyyden ja rikkauden varjopuolia.

“Mietihän, voivatko myös muut ammattimiehet mennä seuraavista syistä tärviölle ja muuttua huonoiksi?

- Mitkä ne syyt ovat?

- Rikkaus ja köyhyys

- Kuinka niin?

- Seuraavalla tavalla. Kun ruukuntekijä rikastuu, luuletko hänen enää välittävän ammatistaan?

- En tosiaankaan

- Hän laiskistuu ja välinpitämättömämpi kuin ennen, eikö niin?

- Paljonkin

- Hänestä tulee huonompi ruukuntekijä?

- Paljon huonompi

- Ja jos taas köyhyys estää häntä hankkimasta työkaluja ti muuta mitä ammatissa tarvitaan, näen työnsä tulokset ovat huonompia ja opettaa myös poikansa, tai keitä hänellä onkin oppilainaan, huonommiksi ammatinharjoittakiski.

- Tietysti

- Siis sekä köyhyys että rikkaus huonontavat työn tuloksia ja tekevät myös itse työntekijät huonommiksi.

- Näköjään

- Siitenhän olemme löytäneet lisää asioita, joita vartijoiden on kaikin keinoin pidettävä silmällä, niin etteivät ne pääse huomaamatta pujahtamaan valtioon.

- Mitä ne ovat?

- Rikkaus ja köyhyys, joista toinen synnyttää ylellisyyttä, laiskuutta ja kapinahenkeä, toinen kapinahengen lisäksi orjamaisuutta ja kehnoa työtä."

Lähde: ”Platon Valtio”, Otava 2012

Valitettavasti nykyinen polittinen päätöksenteko tähtää omaan, läheisten, tuttavien ja puolueen etuun, jossa ei ole sijaa valtion kansalaisten eduilla ja hyvinvoinnilla.

]]>
2 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218498-platon-tuomitsi-jo-2500-vuotta-sitten-kilpailukykysopimuksen#comments Kiky Kilpailukykysopimus Platon Sipilän hallitus Valtio Wed, 15 Jun 2016 08:22:20 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218498-platon-tuomitsi-jo-2500-vuotta-sitten-kilpailukykysopimuksen
" Voisitko tulla lauantaina ilmaiseksi töihin? " http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218468-voisitko-tulla-lauantaina-ilmaiseksi-toihin <p>Minulle tupsahti sähköpostiin Ylempien toimihenkilöiden YTN:n tiedote kilpailukykysopimuksesta. Sen mielenkiintoisin kohta on työajan pidentämistä koskeva osio, jossa lukee seuraavasti (lainattu tähän kokonaisuudessaan ja muutama kursivointikorostus lisätty):</p><p>----- lainaus alkaa</p><p><strong>Työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa</strong></p><p>Vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla vuodessa <em>ansiotasoa muuttamatta</em> aikaisintaan 1.1.2017 alkaen.<br />&nbsp;<br />Ensisijaisesti työajan pidentämistapa sovitaan paikallisella sopimuksella. Paikallisen sopimuksen säännöllisen työajan pidentämisestä tekee luottamusmies tai rekisteröity yrityskohtainen työntekijöiden yhdistys. Jos näitä ei työpaikalla ole, sopimuksen tekevät työntekijät yhdessä.<br />&nbsp;<br />Jos työajan pidentämisestä ei tehdä paikallista sopimusta marraskuun loppuun mennessä, työnantajalla on mahdollisuus pidentää työaikaa enintään 12 tunnilla kuudessa kuukaudessa työehtosopimuksen perälautamääräysten mukaan. Tämä tarkoittaa, että tällöin työnantaja voi:</p><ol><li><em>Ensisijaisesti pidentää työntekijän työpäivää enintään 2 tunnilla.</em> Työajan pidentämisestä on ilmoitettava vähintään viikkoa ennen.</li><li>Jos päivittäisen työajan pidentäminen edellyttää työntekijän suostumusta (työsopimuksessa sovittu työpäivän enimmäispituus) ja työntekijä kieltäytyy päivittäisen työajan pidentämisestä, <em>toissijaisesti työnantaja voi osoittaa työaikaa työntekijän vapaapäivälle</em>. Tällöinkin työajan pidentämisestä on ilmoitettava viikkoa ennen.&nbsp;</li></ol><p>Monen työntekijän työsopimuksessa on sovittu työpäivän enimmäispituudeksi 7,5 tuntia, jolloin työntekijällä on mahdollisuus kieltäytyä päivittäisen työajan pidentämisestä. Siksi perälaudassa on toissijainen määräys työajan pidentämisestä kokonaisilla päivillä. Kokonaisia päiviä koskevaa perälautamääräystä sovelletaan kuitenkin vasta silloin, mikäli työntekijä kieltäytyy päivittäisen työajan pidentämisestä.<br />&nbsp;<br />Kaikista sopimukseen liittyvistä kysymyksistä voit olla yhteydessä yrityksesi luottamusmieheen/henkilöstöedustajaan.</p><p>----- lainaus päättyy</p><p>Ilmoitan tässä vaiheessa julkisesti, että jos minua pyydetään <strong>tekemään 9,5-10 tunnin päivää 7,5-8 tunnin palkalla</strong> tai <strong>lauantaiksi tai sunnuntaiksi töihin ilmaiseksi</strong>, ylityökorvauksista puhumattakaan, <strong>kieltäydyn</strong>. En koe olevani työnantajalleni nykyistä enempää hyödyksi tällaisilla työajan pidennyksillä, koska kymmenen tunnin päivä on itsessään poikkeuksellisen rasittava ja viikonlopun jäädessä vajaapituiseksi, joutuu seuraavaa viikkoa tekemään myös poikkeuksellisen väsyneenä.</p><p>Toisaalta, mikäli ylimääräinen työpanos osoittautuisi tärkeäksi ja parantaisi oman tai muun työnantajan liiketoiminnallisia edellytyksiä, se on erinomainen syy maksaa palkka ja ylityökorvaukset&nbsp; kuten oikeudenmukaista on.</p><p>Tällä hetkellä kilpailukykysopimuksen &quot;onnistumista&quot; juhlitaan. Olen varma, että kun sitä aletaan oikeasti panna ruohonjuuritasolla täytäntöön, siitä tulee korpilakkoja ja ulosmarsseja enemmän kuin mitä sillä työajan ja työtehon pidennyksiä on koskaan tavoiteltukaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulle tupsahti sähköpostiin Ylempien toimihenkilöiden YTN:n tiedote kilpailukykysopimuksesta. Sen mielenkiintoisin kohta on työajan pidentämistä koskeva osio, jossa lukee seuraavasti (lainattu tähän kokonaisuudessaan ja muutama kursivointikorostus lisätty):

----- lainaus alkaa

Työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa

Vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla vuodessa ansiotasoa muuttamatta aikaisintaan 1.1.2017 alkaen.
 
Ensisijaisesti työajan pidentämistapa sovitaan paikallisella sopimuksella. Paikallisen sopimuksen säännöllisen työajan pidentämisestä tekee luottamusmies tai rekisteröity yrityskohtainen työntekijöiden yhdistys. Jos näitä ei työpaikalla ole, sopimuksen tekevät työntekijät yhdessä.
 
Jos työajan pidentämisestä ei tehdä paikallista sopimusta marraskuun loppuun mennessä, työnantajalla on mahdollisuus pidentää työaikaa enintään 12 tunnilla kuudessa kuukaudessa työehtosopimuksen perälautamääräysten mukaan. Tämä tarkoittaa, että tällöin työnantaja voi:

  1. Ensisijaisesti pidentää työntekijän työpäivää enintään 2 tunnilla. Työajan pidentämisestä on ilmoitettava vähintään viikkoa ennen.
  2. Jos päivittäisen työajan pidentäminen edellyttää työntekijän suostumusta (työsopimuksessa sovittu työpäivän enimmäispituus) ja työntekijä kieltäytyy päivittäisen työajan pidentämisestä, toissijaisesti työnantaja voi osoittaa työaikaa työntekijän vapaapäivälle. Tällöinkin työajan pidentämisestä on ilmoitettava viikkoa ennen. 

Monen työntekijän työsopimuksessa on sovittu työpäivän enimmäispituudeksi 7,5 tuntia, jolloin työntekijällä on mahdollisuus kieltäytyä päivittäisen työajan pidentämisestä. Siksi perälaudassa on toissijainen määräys työajan pidentämisestä kokonaisilla päivillä. Kokonaisia päiviä koskevaa perälautamääräystä sovelletaan kuitenkin vasta silloin, mikäli työntekijä kieltäytyy päivittäisen työajan pidentämisestä.
 
Kaikista sopimukseen liittyvistä kysymyksistä voit olla yhteydessä yrityksesi luottamusmieheen/henkilöstöedustajaan.

----- lainaus päättyy

Ilmoitan tässä vaiheessa julkisesti, että jos minua pyydetään tekemään 9,5-10 tunnin päivää 7,5-8 tunnin palkalla tai lauantaiksi tai sunnuntaiksi töihin ilmaiseksi, ylityökorvauksista puhumattakaan, kieltäydyn. En koe olevani työnantajalleni nykyistä enempää hyödyksi tällaisilla työajan pidennyksillä, koska kymmenen tunnin päivä on itsessään poikkeuksellisen rasittava ja viikonlopun jäädessä vajaapituiseksi, joutuu seuraavaa viikkoa tekemään myös poikkeuksellisen väsyneenä.

Toisaalta, mikäli ylimääräinen työpanos osoittautuisi tärkeäksi ja parantaisi oman tai muun työnantajan liiketoiminnallisia edellytyksiä, se on erinomainen syy maksaa palkka ja ylityökorvaukset  kuten oikeudenmukaista on.

Tällä hetkellä kilpailukykysopimuksen "onnistumista" juhlitaan. Olen varma, että kun sitä aletaan oikeasti panna ruohonjuuritasolla täytäntöön, siitä tulee korpilakkoja ja ulosmarsseja enemmän kuin mitä sillä työajan ja työtehon pidennyksiä on koskaan tavoiteltukaan.

]]>
15 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218468-voisitko-tulla-lauantaina-ilmaiseksi-toihin#comments Juha Sipilän hallitus Kilpailukykysopimus Työehtojen heikennykset Tue, 14 Jun 2016 17:29:45 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218468-voisitko-tulla-lauantaina-ilmaiseksi-toihin
Sipilän hallitus on ylittänyt akanvirran, mutta maahanmuutto on akilleenkantapää http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218449-sipilan-hallitus-on-ylittanyt-akanvirran-mutta-maahanmuutto-on-akilleenkantapaa <p><em>Juha Sipilän</em> hiljan vuoden täyttänyt porvarillinen enemmistöhallitus on kilpailukykysopimuksen myötä ylittänyt akanvirran. Hallitus on vuoden ajan taistellut vastakkaisia virtoja vastaan. Vajaa viikko sitten tapahtuneen Metalliliiton hyväksynnän jälkeen kilpailukykyämme nostattavaksi katsottu sopimus tuli hyväksyksi ja näin hallituksen keskeinen tavoite ryntäsi ajan virrassa eteenpäin.</p><p><strong>Kilpailukykysopimus pani rattaat pyörimään</strong></p><p>Onko kiky -sopimuksella myönteisiä vaikutuksia? Ilman muuta on. Sopimuksen suurin vahvuus on mielestäni siinä, että työmarkkinat kykenivät kustannuksia alentavaan sopimukseen, jatkamaan työaikaa, heikentämään etujaan, jopa alentamaan palkkojaan. SAK ja kaikki muutkin liitot ansaitsevat kiitoksen vastuullisuudestaan. Sitkeän työn tehnyt SAK:n puheenjohtaja <em>Lauri Lyly</em> sai syystäkin tasavallan presidentin <em>Sauli Niinistön</em> julkisen &quot;peukutuksen&quot; kiitokseksi ja tunnustukseksi työstään. Hyvää työtä hallituksen tavoitteiden saavuttamiseksi teki myös <em>Lauri Ihalainen</em>, SAK:n taannoinen puheenjohtaja hänkin.</p><p>Markkinat ovat reagoineet myönteisesti sopimukseen. Valtiovarainministeriön, Suomen Pankin ja useiden pankkien ja taloudellisten tutkimuslaitosten ennusteita on hilattu ylöspäin. Tänä ja ensi vuonna arvioidaan Suomen BKT:n nousevan vankasti yli yhden prosentin. Yleinen mielipide on pompannut ylöspäin toiveikkuuteen oman ja koko kansantaloutemme tulevaisuuden suhteen. Rakennusteollisuus, metsäala ja monet palvelut nousevat. Hallituksen lupaus noin puolen miljardin veroalennuksesta ensi vuoden alusta kasvattaa luottamusta tulevaisuuteen. Hyvä talouden mittari autokauppa on hyvässä nousussa. Monia taloudellisia etuja saanut teollisuus ja ylinkeinoelämä ovat alkaneet vastata saamiinsa etuihin aloittamalla investoinnit. Se on hyvä se. Palkansaajapuoli on antanut ja odottaa vastapalvelusta. On koko kansantaloudelle kohtalokasta, jos EK tässä asiassa pettää.</p><p>Työmarkkinasopimus osoittaa tosiasioiden tunnustamista. Kansamme on tervehdystoimiin ollut kypsä jo pari vaalikautta, mutta poliittisille puolueille totuuden hyväksyminen on tuottanut vaivaa. Sipilän hallituksen jämerä ote on tuonut oppositiosta pärskeitä vasten kasvoja, mutta sitkeästi hallitus on paineet ja välikymykset kestänyt. Eduskunta onkin heijastellut kahta eri maailmaa, oppositio mennyttä, hallitus reaaliaikaa. Reaalisuuden taju on nyt voittanut. Akanvirta on jäänyt taakse.</p><p><strong>Luonto ravistelee &ndash; kansallismielisyys vahvistuu &ndash; poliittinen kenttä muuttuu</strong></p><p>Poliittisen kentän muuttuminen heijastelee muutoksia ajassa. Muutos on maailmanlaajuinen. Maailmantalouden ja -kaupan hidastuminen heijastelevat maailmankellojen rassautumista. Se puolestaan kertoo yhteisen maailmamme sairastelusta ylirasituksen ja ylikuormituksen seurauksena. Meillä se näkyy luonnon oikutteluna. Tällaisia suuria ilmastollisia vaurioita oli 1850-luvulla ja 1900-luvun taitteessa. Näitä luonnon poikkeusoloja seurasi luonnon, kasviston, ihmisen ja eläinten sairastelua. Jokaista suurta mullistusta on seurannut &quot;uuden ajan&quot; alkaminen. 1860-luvulta alkaen alkoivat talouden monet uudistukset, elinkeinvapaus, teollisuuden ja maatalouden nousu. Oppikoulut laajenivat, kansakoululaitos syntyi. Saatiin oma raha. Säätyvaltiopäivät saatiin määräaikaisiksi. Kansalliset herättäjät lähtivät nostattamaan kansaa kansallista itsenäisyyttä kohden. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa noustiin vastustamaan venäläistä sortokautta ja vuoden 1905 suurlakon seuraksena saatiin 1906 eduskuntauudistus ja yksikamarinen eduskunta. Kymmenisen vuotta myöhemmin oltiin valtiin valmiit taistelemaan kansallinen itsenäisyys.</p><p>Mitä nyt merkitsee poliittisissa puolueissamme ilmenevä syvä hajaannus. Kolme puoluetta sai nyt &quot;poliittisena superviikonloppuna&quot; uuden puheenjohtajan. Suurimman huomion kohteena on ollut hallituspuolue Kansallinen kokoomus, joka luopui <em>A. Stubbista</em> ja valitsi johtoon <em>Petteri Orpon</em>. Myös RKP ja VAS. vaihtoivat puheenjohtajaa. Vuosikymmeniä yhtäjaksoisesti hallituksessa ollut RKP jäi vuosi sitten oppositioon. Se on kova paikka, etenkin kun puolue on nähnyt, että maata voidaan hyvin hallita ilman sitä.</p><p>Kansallinen kokoomus on saanut pari vaalikautta paistatella menestyksen loisteessa, joka on tullut siitä, että Euroopan unionin taloudellisten ja muiden vaikeuksien on uskoteltu olevan väliaikaisia ja että ongelmat väistyvät, kun maailmanlaajuinen taantuma päättyy. Pääministeri <em>Jyrki Kataisen</em> hallitus jankutti tätä mantraa eikä kyennyt saateenkaarihallituksensa kautta saamaan menoja kuriin, vaan elettiin ronskisti velaksi. Tämä kupla on puhjennut. Juha Sipilän porvarihallitus on vienyt menojen supistuksia läpi. Nyt ollaan kansan viime vaaleissa esittamien tavoitteiden kanssa varsin pitkällä. Kylmät tuulet puhaltavat Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Globalisaatiohurootista ollaan palaamassa kansalliseen ajatteluun, omasta edusta kiinni pitämiseen. Euroopalle, etenkin unionille ja sen &quot;ihmisoikeuksien&quot; puolustamiseen takertuneelle komissiolle, on toivottavasti suuri järkytys se, että maailmankello käy jo aivan eri tahtiin, ei vain Euroopan lähialueilla arabimaissa, vaan myös Euroopassa, myös Suomessa. Tämän tajuamisesta on mielestäni kysymys myös kokoomuksessa.</p><p><strong>Kansainvaellus Eurooppaan ravistelee Eurooppaa &ndash; maahanmuutto Suomen hallituksen akilleenkantapää</strong></p><p>Kansallisen eheyden kannalta Suomen keskeisin kysymys on maahanmuutto. Uskoakseni tästä puhutaan paljon jokaisessa puolueessa, mutta julkisuuteen ei uskalleta lähteä, koska se vaatisi kypsyyttä poliittiseen rytminvaihtoon. On luovuttava huuhaa-puheista ihmisyydestä ja ihmillisyydestä &quot;pakolaisia&quot; kohtaan. Tarvitaan realismia. Se mitä sisäministeri P. Orpon aikana viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, on aivan järkyttävää Suomen kansallisten voimavarojen tuhlausta. Suomi on jo astunut sille turmion tielle, jonka useimmat Euroopan kansat vuosisatojen ajan torjuivat, mutta torjunnasta on nykyisten kansainvaellusten alla luovuttu. Islamilaisen kansainvaelluksen keskellä Eurooppa näyttää varsin kykenemättömältä torjumaan terrorismia. Saman taakan alla ovat Englanti ja USA. Kuuma sota on alkanut vuonna 2001. Se jatkuu yhä kiivaampana.</p><p>Sipilän hallituksen kipein kysymys nähdäkseni nyt onkin hallitsemattoman maahanmuuton torjunta. Sisäministerinä P. Orpo ei sitä kyennyt ja tuskin halusikaan torjua. Kykeneekö hän siihen valtionvarainministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana, on mielestäni Sipilän hallituksen Akilleenkantapää, hallituksen heikoin kohta ja hallituksen kohtalonkysymys. Vastassa on radikaali uskontopaketti, johon mahtuu puhuminen rauhasta, mutta myös äärimmäinen, toisin ajatteleviin ja toisin uskoviin kohdistuva väkivalta. Sitä ei voiteta pelkällä myöntyväisyys- eikä alistuspolitiikalla, vaan tarttumalla lujasti kansallisiin arvoihimme ja uskontoomme.</p><p>Suomalaisten työhalut on saatava palaamaan. Ne palaavat antamalla ihmisille työtä ja suitsimalla tukia ja työn tekemisen esteitä. Kun työtä vailla olevat ja ostokykynsä heikkenemistä seuraavat suomalaiset vuodesta toiseen katsovat maahanpäästettyjen leveää elämää ja heidän sukujensa haalaamista Suomeen ja kun maahanmuuton kustannukset ovat jo yhden miljardin luokkaa vuodessa, tässä kytee kansallisen eheyden uhka ja ulkomaalaisuuden vastustamisen kasvu. Jos Sipilän hallitus onnistuu tällä vaalikaudella säästämään neljä miljardia, mutta ottaa suomalaisille muukalaisten taakkana yhden miljardin lisälaskut vuodessa, suuri osa omalta kansalta kiskotuista säästöistä valuu hiekkaan.</p><p>Kuten muistetaan, kreikkalaista Troian sodan soturia<em> Akilleusta</em> pidettiin haavoittumattomana, koska hänet kastettiin Styks -virrassa, mutta koska kastaja nymfi <em>Thetis</em> piteli kasteessa poikaa kiinni kantapäästä, se jäi suojattomaksi ja vihollinen <em>Paris</em> ampui kuolettavan nuolensa siihen.- Kristillinen kaste on ollut Suomen kansan suojana jo reilut tuhat vuotta. Nyt jopa kerskataan sillä, että nykyään maamme lapsista &quot;vain&quot; alle 70 prosenttia saa kristilisen kasteen. Suojattomia on paljon ja eripuraa kansamme keskuuteen kylvetään omien ja vieraiden toimesta. Pelkästään ongelmista vaikenemalla kansaamme uhkaavat vaarat eivät katoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juha Sipilän hiljan vuoden täyttänyt porvarillinen enemmistöhallitus on kilpailukykysopimuksen myötä ylittänyt akanvirran. Hallitus on vuoden ajan taistellut vastakkaisia virtoja vastaan. Vajaa viikko sitten tapahtuneen Metalliliiton hyväksynnän jälkeen kilpailukykyämme nostattavaksi katsottu sopimus tuli hyväksyksi ja näin hallituksen keskeinen tavoite ryntäsi ajan virrassa eteenpäin.

Kilpailukykysopimus pani rattaat pyörimään

Onko kiky -sopimuksella myönteisiä vaikutuksia? Ilman muuta on. Sopimuksen suurin vahvuus on mielestäni siinä, että työmarkkinat kykenivät kustannuksia alentavaan sopimukseen, jatkamaan työaikaa, heikentämään etujaan, jopa alentamaan palkkojaan. SAK ja kaikki muutkin liitot ansaitsevat kiitoksen vastuullisuudestaan. Sitkeän työn tehnyt SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly sai syystäkin tasavallan presidentin Sauli Niinistön julkisen "peukutuksen" kiitokseksi ja tunnustukseksi työstään. Hyvää työtä hallituksen tavoitteiden saavuttamiseksi teki myös Lauri Ihalainen, SAK:n taannoinen puheenjohtaja hänkin.

Markkinat ovat reagoineet myönteisesti sopimukseen. Valtiovarainministeriön, Suomen Pankin ja useiden pankkien ja taloudellisten tutkimuslaitosten ennusteita on hilattu ylöspäin. Tänä ja ensi vuonna arvioidaan Suomen BKT:n nousevan vankasti yli yhden prosentin. Yleinen mielipide on pompannut ylöspäin toiveikkuuteen oman ja koko kansantaloutemme tulevaisuuden suhteen. Rakennusteollisuus, metsäala ja monet palvelut nousevat. Hallituksen lupaus noin puolen miljardin veroalennuksesta ensi vuoden alusta kasvattaa luottamusta tulevaisuuteen. Hyvä talouden mittari autokauppa on hyvässä nousussa. Monia taloudellisia etuja saanut teollisuus ja ylinkeinoelämä ovat alkaneet vastata saamiinsa etuihin aloittamalla investoinnit. Se on hyvä se. Palkansaajapuoli on antanut ja odottaa vastapalvelusta. On koko kansantaloudelle kohtalokasta, jos EK tässä asiassa pettää.

Työmarkkinasopimus osoittaa tosiasioiden tunnustamista. Kansamme on tervehdystoimiin ollut kypsä jo pari vaalikautta, mutta poliittisille puolueille totuuden hyväksyminen on tuottanut vaivaa. Sipilän hallituksen jämerä ote on tuonut oppositiosta pärskeitä vasten kasvoja, mutta sitkeästi hallitus on paineet ja välikymykset kestänyt. Eduskunta onkin heijastellut kahta eri maailmaa, oppositio mennyttä, hallitus reaaliaikaa. Reaalisuuden taju on nyt voittanut. Akanvirta on jäänyt taakse.

Luonto ravistelee – kansallismielisyys vahvistuu – poliittinen kenttä muuttuu

Poliittisen kentän muuttuminen heijastelee muutoksia ajassa. Muutos on maailmanlaajuinen. Maailmantalouden ja -kaupan hidastuminen heijastelevat maailmankellojen rassautumista. Se puolestaan kertoo yhteisen maailmamme sairastelusta ylirasituksen ja ylikuormituksen seurauksena. Meillä se näkyy luonnon oikutteluna. Tällaisia suuria ilmastollisia vaurioita oli 1850-luvulla ja 1900-luvun taitteessa. Näitä luonnon poikkeusoloja seurasi luonnon, kasviston, ihmisen ja eläinten sairastelua. Jokaista suurta mullistusta on seurannut "uuden ajan" alkaminen. 1860-luvulta alkaen alkoivat talouden monet uudistukset, elinkeinvapaus, teollisuuden ja maatalouden nousu. Oppikoulut laajenivat, kansakoululaitos syntyi. Saatiin oma raha. Säätyvaltiopäivät saatiin määräaikaisiksi. Kansalliset herättäjät lähtivät nostattamaan kansaa kansallista itsenäisyyttä kohden. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa noustiin vastustamaan venäläistä sortokautta ja vuoden 1905 suurlakon seuraksena saatiin 1906 eduskuntauudistus ja yksikamarinen eduskunta. Kymmenisen vuotta myöhemmin oltiin valtiin valmiit taistelemaan kansallinen itsenäisyys.

Mitä nyt merkitsee poliittisissa puolueissamme ilmenevä syvä hajaannus. Kolme puoluetta sai nyt "poliittisena superviikonloppuna" uuden puheenjohtajan. Suurimman huomion kohteena on ollut hallituspuolue Kansallinen kokoomus, joka luopui A. Stubbista ja valitsi johtoon Petteri Orpon. Myös RKP ja VAS. vaihtoivat puheenjohtajaa. Vuosikymmeniä yhtäjaksoisesti hallituksessa ollut RKP jäi vuosi sitten oppositioon. Se on kova paikka, etenkin kun puolue on nähnyt, että maata voidaan hyvin hallita ilman sitä.

Kansallinen kokoomus on saanut pari vaalikautta paistatella menestyksen loisteessa, joka on tullut siitä, että Euroopan unionin taloudellisten ja muiden vaikeuksien on uskoteltu olevan väliaikaisia ja että ongelmat väistyvät, kun maailmanlaajuinen taantuma päättyy. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus jankutti tätä mantraa eikä kyennyt saateenkaarihallituksensa kautta saamaan menoja kuriin, vaan elettiin ronskisti velaksi. Tämä kupla on puhjennut. Juha Sipilän porvarihallitus on vienyt menojen supistuksia läpi. Nyt ollaan kansan viime vaaleissa esittamien tavoitteiden kanssa varsin pitkällä. Kylmät tuulet puhaltavat Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Globalisaatiohurootista ollaan palaamassa kansalliseen ajatteluun, omasta edusta kiinni pitämiseen. Euroopalle, etenkin unionille ja sen "ihmisoikeuksien" puolustamiseen takertuneelle komissiolle, on toivottavasti suuri järkytys se, että maailmankello käy jo aivan eri tahtiin, ei vain Euroopan lähialueilla arabimaissa, vaan myös Euroopassa, myös Suomessa. Tämän tajuamisesta on mielestäni kysymys myös kokoomuksessa.

Kansainvaellus Eurooppaan ravistelee Eurooppaa – maahanmuutto Suomen hallituksen akilleenkantapää

Kansallisen eheyden kannalta Suomen keskeisin kysymys on maahanmuutto. Uskoakseni tästä puhutaan paljon jokaisessa puolueessa, mutta julkisuuteen ei uskalleta lähteä, koska se vaatisi kypsyyttä poliittiseen rytminvaihtoon. On luovuttava huuhaa-puheista ihmisyydestä ja ihmillisyydestä "pakolaisia" kohtaan. Tarvitaan realismia. Se mitä sisäministeri P. Orpon aikana viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, on aivan järkyttävää Suomen kansallisten voimavarojen tuhlausta. Suomi on jo astunut sille turmion tielle, jonka useimmat Euroopan kansat vuosisatojen ajan torjuivat, mutta torjunnasta on nykyisten kansainvaellusten alla luovuttu. Islamilaisen kansainvaelluksen keskellä Eurooppa näyttää varsin kykenemättömältä torjumaan terrorismia. Saman taakan alla ovat Englanti ja USA. Kuuma sota on alkanut vuonna 2001. Se jatkuu yhä kiivaampana.

Sipilän hallituksen kipein kysymys nähdäkseni nyt onkin hallitsemattoman maahanmuuton torjunta. Sisäministerinä P. Orpo ei sitä kyennyt ja tuskin halusikaan torjua. Kykeneekö hän siihen valtionvarainministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana, on mielestäni Sipilän hallituksen Akilleenkantapää, hallituksen heikoin kohta ja hallituksen kohtalonkysymys. Vastassa on radikaali uskontopaketti, johon mahtuu puhuminen rauhasta, mutta myös äärimmäinen, toisin ajatteleviin ja toisin uskoviin kohdistuva väkivalta. Sitä ei voiteta pelkällä myöntyväisyys- eikä alistuspolitiikalla, vaan tarttumalla lujasti kansallisiin arvoihimme ja uskontoomme.

Suomalaisten työhalut on saatava palaamaan. Ne palaavat antamalla ihmisille työtä ja suitsimalla tukia ja työn tekemisen esteitä. Kun työtä vailla olevat ja ostokykynsä heikkenemistä seuraavat suomalaiset vuodesta toiseen katsovat maahanpäästettyjen leveää elämää ja heidän sukujensa haalaamista Suomeen ja kun maahanmuuton kustannukset ovat jo yhden miljardin luokkaa vuodessa, tässä kytee kansallisen eheyden uhka ja ulkomaalaisuuden vastustamisen kasvu. Jos Sipilän hallitus onnistuu tällä vaalikaudella säästämään neljä miljardia, mutta ottaa suomalaisille muukalaisten taakkana yhden miljardin lisälaskut vuodessa, suuri osa omalta kansalta kiskotuista säästöistä valuu hiekkaan.

Kuten muistetaan, kreikkalaista Troian sodan soturia Akilleusta pidettiin haavoittumattomana, koska hänet kastettiin Styks -virrassa, mutta koska kastaja nymfi Thetis piteli kasteessa poikaa kiinni kantapäästä, se jäi suojattomaksi ja vihollinen Paris ampui kuolettavan nuolensa siihen.- Kristillinen kaste on ollut Suomen kansan suojana jo reilut tuhat vuotta. Nyt jopa kerskataan sillä, että nykyään maamme lapsista "vain" alle 70 prosenttia saa kristilisen kasteen. Suojattomia on paljon ja eripuraa kansamme keskuuteen kylvetään omien ja vieraiden toimesta. Pelkästään ongelmista vaikenemalla kansaamme uhkaavat vaarat eivät katoa.

]]>
4 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218449-sipilan-hallitus-on-ylittanyt-akanvirran-mutta-maahanmuutto-on-akilleenkantapaa#comments globalisaatio hallitus Kilpailukykysopimus Oppositio SAK Tue, 14 Jun 2016 12:38:43 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218449-sipilan-hallitus-on-ylittanyt-akanvirran-mutta-maahanmuutto-on-akilleenkantapaa
Pelkkä sopimus ei takaa kilpailukykyä http://dimitriqvintus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218308-pelkka-sopimus-ei-takaa-kilpailukykya <p>Viimeiset 13 kuukautta Suomessa on jännitetty, syntyykö maahan työmarkkinaratkaisu. Näytelmä on ollut välillä surkuhupaisa ja sen ohjaajalta on ollut käsikirjoitus kateissa useamman kerran.<br /><br />Työmarkkina-asioissa kokematon Sipilän hallitus yritti aluksi jyrätä ja pakottaa neuvottelemisen sijaan. Sen jälkeen hallitus uhkaili ja &ndash; kuten myöhemmin kävi ilmi &ndash; bluffasi pakkolaeilla. Hallituksen puuhastelusta tulee mieleen&nbsp;<strong>Matti Vanhasen</strong>&nbsp;ja&nbsp;<strong>Esko Ahon</strong>&nbsp;aiheuttamat surullisenkuuluisat työmarkkinakriisit. Se ei ole ihme, sillä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan juuri Vanhanen ja Aho ovat kuiskineet ohjeita&nbsp;<strong>Juha Sipilän</strong>&nbsp;korviin.<br /><br />Sekoilusta huolimatta kilpailukykysopimus näyttää syntyvän. Täytyy muistaa, että sopimus syntyi hallituksesta huolimatta, ei sen ansiosta. Sipilä saa kiittää työnantajien ja palkansaajien vastuullisuutta siitä, että edes yksi hallituksen tavoite toteutuu.<br /><br />On kuitenkin huolestuttavaa, että Sipilä ei luvannut, että tällä hallituskaudella suomalaisten palkkoja ei enää lasketa tai työaikaa ei pidennetä. Herää tärkeä kysymys: Onko Sipilän hallitus sitä mieltä, että suomalaiset palkansaajat eivät ole jo joustaneet enemmän kuin tarpeeksi?<br /><br />Toinen huolestuttava asia on se, että kilpailukykysopimus ei kata aukkoa, jonka Sipilän hallitus on itse omalla politiikallaan tehnyt Suomen kilpailukykyyn. Kyse on koulutusleikkauksista, joilla hallitus laskee Suomen osaamistasoa ja leikkaa Suomen tulevaisuudesta. Tämä on varsinaista hölmöläisten hommaa: leikataan itse kilpailukyvystä ja sitten sekoillaan 13 kuukautta<em>kilpailukykysopimuksen</em>&nbsp;kanssa.<br /><br />Sopimusta jännittäessä monilta on unohtunut se tosiasia, että Suomi ei kilpaile kansainvälisillä markkinoilla matalilla palkoilla vaan korkealla osaamisellaan. Suomi on menestynyt kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa juuri osaavan työvoimansa ansiosta. Nyt Sipilän hallitus leikkaa miljardeja euroja koulutuksesta, tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Jokainen ymmärtää, kuinka tuhoisaa tällainen politiikka on.<br /><br /><em>Ilman osaamista ei ole innovaatioita.&nbsp;</em><br /><em>Ilman innovaatioita ei ole vientiä.&nbsp;</em><br /><em>Ilman vientiä ei ole talouskasvua.&nbsp;</em><br /><em>Ja ilman talouskasvua ei ole työpaikkoja.</em><br /><br />Tässä on ilmainen huoneentaulu Sipilällä, Soinille ja Orpolle/Stubbille.<br /><br />Vertausta voi hakea juuri alkaneista jalkapallon EM-kisoista. Yksikään arvokisoissa pelaava maa ei ole päässyt sinne leikkaamalla juniorityöstä. Sipilän hallituksen pitäisi herätä ja ymmärtää, että ainoa paikka, missä kilpailukyky tulee ennen osaamista, on sanakirja.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoitus on julkaistu 11.6. kolumnina Iisalmen Sanomissa.</em></p> Viimeiset 13 kuukautta Suomessa on jännitetty, syntyykö maahan työmarkkinaratkaisu. Näytelmä on ollut välillä surkuhupaisa ja sen ohjaajalta on ollut käsikirjoitus kateissa useamman kerran.

Työmarkkina-asioissa kokematon Sipilän hallitus yritti aluksi jyrätä ja pakottaa neuvottelemisen sijaan. Sen jälkeen hallitus uhkaili ja – kuten myöhemmin kävi ilmi – bluffasi pakkolaeilla. Hallituksen puuhastelusta tulee mieleen Matti Vanhasen ja Esko Ahon aiheuttamat surullisenkuuluisat työmarkkinakriisit. Se ei ole ihme, sillä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan juuri Vanhanen ja Aho ovat kuiskineet ohjeita Juha Sipilän korviin.

Sekoilusta huolimatta kilpailukykysopimus näyttää syntyvän. Täytyy muistaa, että sopimus syntyi hallituksesta huolimatta, ei sen ansiosta. Sipilä saa kiittää työnantajien ja palkansaajien vastuullisuutta siitä, että edes yksi hallituksen tavoite toteutuu.

On kuitenkin huolestuttavaa, että Sipilä ei luvannut, että tällä hallituskaudella suomalaisten palkkoja ei enää lasketa tai työaikaa ei pidennetä. Herää tärkeä kysymys: Onko Sipilän hallitus sitä mieltä, että suomalaiset palkansaajat eivät ole jo joustaneet enemmän kuin tarpeeksi?

Toinen huolestuttava asia on se, että kilpailukykysopimus ei kata aukkoa, jonka Sipilän hallitus on itse omalla politiikallaan tehnyt Suomen kilpailukykyyn. Kyse on koulutusleikkauksista, joilla hallitus laskee Suomen osaamistasoa ja leikkaa Suomen tulevaisuudesta. Tämä on varsinaista hölmöläisten hommaa: leikataan itse kilpailukyvystä ja sitten sekoillaan 13 kuukauttakilpailukykysopimuksen kanssa.

Sopimusta jännittäessä monilta on unohtunut se tosiasia, että Suomi ei kilpaile kansainvälisillä markkinoilla matalilla palkoilla vaan korkealla osaamisellaan. Suomi on menestynyt kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa juuri osaavan työvoimansa ansiosta. Nyt Sipilän hallitus leikkaa miljardeja euroja koulutuksesta, tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Jokainen ymmärtää, kuinka tuhoisaa tällainen politiikka on.

Ilman osaamista ei ole innovaatioita. 
Ilman innovaatioita ei ole vientiä. 
Ilman vientiä ei ole talouskasvua. 
Ja ilman talouskasvua ei ole työpaikkoja.

Tässä on ilmainen huoneentaulu Sipilällä, Soinille ja Orpolle/Stubbille.

Vertausta voi hakea juuri alkaneista jalkapallon EM-kisoista. Yksikään arvokisoissa pelaava maa ei ole päässyt sinne leikkaamalla juniorityöstä. Sipilän hallituksen pitäisi herätä ja ymmärtää, että ainoa paikka, missä kilpailukyky tulee ennen osaamista, on sanakirja.

 

Kirjoitus on julkaistu 11.6. kolumnina Iisalmen Sanomissa.

]]>
45 http://dimitriqvintus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218308-pelkka-sopimus-ei-takaa-kilpailukykya#comments Kotimaa Kilpailukyky Kilpailukykysopimus Koulutusleikkaukset Sat, 11 Jun 2016 09:50:33 +0000 Dimitri Qvintus http://dimitriqvintus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218308-pelkka-sopimus-ei-takaa-kilpailukykya
Investoinnit vauhtiin investointivarauksella ja korotetuilla poisto-oikeuksilla http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218159-investoinnit-vauhtiin-investointivarauksella-ja-korotetuilla-poisto-oikeuksilla <p>Kilpailukykysopimus odottaa viimeistä siunaustaan Metalliliiton valtuustolta, joka toivon mukaan saadaan ensi perjantaina. Katseet on kuitenkin jo nyt käännettävä kilpailukykysopimuksen jälkeiseen aikaan. Sopimus parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä sekä lisää talouskasvua ja luo työpaikkoja, mutta se itsessään ei laita investointeja liikkeelle. Hallituksen on seuraavaksi löydettävä lääkkeet tähän.</p><p><strong>Juha Sipilän</strong> hallituksen hallitusohjelman mukainen selvitys yrityksen verotettavasta tulosta tehtäväksi varaukseksi on käynnistettävä välittömästi. Käytännössä kyseessä on ns. Viron malli, jonka mukaisesti yritysten voittoa ei veroteta, mikäli se jätetään yhtiöön. Osittainenkin varausmahdollisuus auttaisi yrityksiä investoimaan ja sitä kautta kasvamaan. Samoin on tärkeää, että hallitusohjelmaan kirjattu elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden 5 prosentin yrittäjyysvähennys tuodaan nopeasti käytäntöön. Vähennys merkitsee käytännössä noin kahden prosentin kevennystä pienyritysten verotukseen ja on myös osaltaan luomassa kasvun mahdollisuuksia.</p><p>Investointien vauhdittamiseksi on olemassa muitakin keinoja, joita on tässä vaiheessa ja tässä taloustilanteessa harkittava vakavasti. Yksi varteenotettava mahdollisuus olisi yrityksille myönnettävä määräaikainen vapaa tai korotettu poisto-oikeus. Tämä kannustaisi yrityksiä kasvamaan ja kehittämään toimintaansa eli investoimaan. On hyvä huomata, että poisto-oikeuksien laajentaminen ei vähentäisi valtion saamia verotuloja, vaan ainoastaan siirtäisi niitä. Tätä keinoa käytettiin lamavuosina kehitysalueilla hyvällä menestyksellä.</p><p>Poisto-oikeuksien laajentamisella olisi suuri merkitys esimerkiksi Lapin matkailulle, joka <a href="http://yle.fi/uutiset/hurja_kasvuluku_lapin_matkailusta_lahes_15_prosentin_nousu/8892309">kasvaa</a> tällä hetkellä hurjalla 15 prosentin vauhdilla. Tästäkin huolimatta investoinnit maakunnassa ovat suurelta osaltaan jäissä, vaikka kasvupotentiaali on valtaisa. Kilpailukykysopimus tarvitsisi nyt nopeasti rinnalleen yritysten investointivaraukset sekä määräaikaiset poisto-oikeuksien korotukset.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kilpailukykysopimus odottaa viimeistä siunaustaan Metalliliiton valtuustolta, joka toivon mukaan saadaan ensi perjantaina. Katseet on kuitenkin jo nyt käännettävä kilpailukykysopimuksen jälkeiseen aikaan. Sopimus parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä sekä lisää talouskasvua ja luo työpaikkoja, mutta se itsessään ei laita investointeja liikkeelle. Hallituksen on seuraavaksi löydettävä lääkkeet tähän.

Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukainen selvitys yrityksen verotettavasta tulosta tehtäväksi varaukseksi on käynnistettävä välittömästi. Käytännössä kyseessä on ns. Viron malli, jonka mukaisesti yritysten voittoa ei veroteta, mikäli se jätetään yhtiöön. Osittainenkin varausmahdollisuus auttaisi yrityksiä investoimaan ja sitä kautta kasvamaan. Samoin on tärkeää, että hallitusohjelmaan kirjattu elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden 5 prosentin yrittäjyysvähennys tuodaan nopeasti käytäntöön. Vähennys merkitsee käytännössä noin kahden prosentin kevennystä pienyritysten verotukseen ja on myös osaltaan luomassa kasvun mahdollisuuksia.

Investointien vauhdittamiseksi on olemassa muitakin keinoja, joita on tässä vaiheessa ja tässä taloustilanteessa harkittava vakavasti. Yksi varteenotettava mahdollisuus olisi yrityksille myönnettävä määräaikainen vapaa tai korotettu poisto-oikeus. Tämä kannustaisi yrityksiä kasvamaan ja kehittämään toimintaansa eli investoimaan. On hyvä huomata, että poisto-oikeuksien laajentaminen ei vähentäisi valtion saamia verotuloja, vaan ainoastaan siirtäisi niitä. Tätä keinoa käytettiin lamavuosina kehitysalueilla hyvällä menestyksellä.

Poisto-oikeuksien laajentamisella olisi suuri merkitys esimerkiksi Lapin matkailulle, joka kasvaa tällä hetkellä hurjalla 15 prosentin vauhdilla. Tästäkin huolimatta investoinnit maakunnassa ovat suurelta osaltaan jäissä, vaikka kasvupotentiaali on valtaisa. Kilpailukykysopimus tarvitsisi nyt nopeasti rinnalleen yritysten investointivaraukset sekä määräaikaiset poisto-oikeuksien korotukset. 

]]>
0 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218159-investoinnit-vauhtiin-investointivarauksella-ja-korotetuilla-poisto-oikeuksilla#comments Investoinnit Juha Sipilän hallitus Kilpailukykysopimus Poistot Wed, 08 Jun 2016 10:48:55 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218159-investoinnit-vauhtiin-investointivarauksella-ja-korotetuilla-poisto-oikeuksilla
Politiikkaa alhaalta ylöspäin http://kailintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218149-kokoomus-on-tuuliajolla-puoluekokouksen-jalkeenkin <p>Perjantai 10.6.2016 jää historiaan. Parikin maratonia putkeen vetäissyt kilpailukykysopimus (kiky) katkaisee maaliviivan nauhan ja <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1465180066918">tasavallan presidenttikin liittyy kokonaisten onnittelujen esittäjien joukkoon</a>.&nbsp;Samana päivänä alkavassa Kokoomuksen puoluekokouksessa siitä voi kuitenkin puhua vain kuiskauksin.</p><p>Suuri enemmistö kokoomuslaisista on tyytyväisiä siihen, että&nbsp;merkittäviä talouspäätöksiä on nyt vihdoin pystytty tekemään. Samaan aikaan puolue on edelleen ja ehkä enenevästi sisäisen ristiaallokkonsa vanki. Kokoomuksen yrittäjälaitaan on kiky-prosessissa agitoitu sellaisia pelko-/pettymyskertoimia, että edes ministerit eivät uskalla puolustaa omia päätöksiään.</p><p>On selvää, että kilpailukykysopimus on askel oikeaan suuntaan. Suomen vienti ei edelleenkään vedä ja kilpailukykyä parantavia devalvaatiotoimenpiteitä on käytännössä pakko tehdä. Kyky sopia kilpailukykyyn vaikuttavista työehdoista ammattiliittojen kanssa kertoo suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisesta luottamuspääomasta, jolle on hyvä rakentaa jatkossakin.</p><p><strong><em>Kävi puoluekokouksessa mitä tahansa, vanha peli kuitenkin jatkuu. </em></strong></p><p>On paradoksaalista, että myös <a href="http://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2016/06/07/ek-selvitti-kiky-vei-paikallista-sopimista-eteenpain/">paikallinen sopiminen etenee vahvasti osana liittojen tekemää sopimusta</a>, mutta ei järjestäytymättömien työnantajien puolella. <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1465006830565">Yrittäjien etujärjestö haluaa nähdä sopimistekniikkaan liittyvät kysymykset ideologisina ja itse sopimiskykyä tärkeämpinä tekijöinä.</a>&nbsp;Toisin kuin etujärjestö väittää, mitään järjestäytymispakkoa pakettiin ei sisälly.</p><p>Samalla on selvää, että kiky-pakettia ei revitä auki paikallisen sopimisen takia. Tarvittaisiin siis puolueelle tärkeässä asiassa osaavaa neuvottelijaa, joksi kukaan Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaista ei ole ilmoittautunut. Käytännössä puolue on&nbsp;- kumma kyllä&nbsp;- jälleen asettamassa kilpailevan porvaripuolueen ajajan pallille keräämään kansalta hallitustyöskentelyn luottamuspisteet.</p><p><strong><em>Politiikka on rikki, mutta ei kaikkialta</em></strong></p><p>Ei ole turhaan sanottu, että politiikka on rikki. Sillä on viitattu yleiseen poliittiseen päätöksentekokykyyn, mutta kyse on paljon laajemmasta asiasta. Myös puolueiden poliittinen järjestelmä on kriisissä. Se näkyy siinä, että välimatka politiikan ylätason ja käytännön arkitason välillä alkaa olla tähtitieteellinen.</p><p>Kelpo johdatuksen politiikan onttouteen nykymaailman vauhdissa saa <a href="http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/05/EVA_Pamfletti_Pelastakaa_puolueet.pdf">EVA:n pamfletista</a>. Maailma on auennut ja poliittisista kansalaisista on valinnanvapaudessaan tullut malttamattomia toimijoita. He eivät suostu kykkimään puisevissa kokouksissa, jotka eivät näytä vaikuttavan yhtään mihinkään, ei ainakaan heti tänään tai huomenna.</p><p>Samaan aikaan arkipolitiikan tasolla sadat ja tuhannet puolueiden asettamat luottamushenkilöt ja aktiivit vaikuttavat näissä tärkeinä pitämissään kokouksissa voimanaan luja usko siihen, että näin demokratia toimii: on keskusteltava, on tehtävä päätöksiä ja on seurattava, että päätökset toteutuvat. Alhaalta ylöspäin.</p><p>Minulle he ovat politiikan todellisia sankareita, sen rikkinäisyyden korjaajia: äitejä, jotka huolehtivat lastensa päivähoitomaksujen rajujen korotusten käytännön seurauksista. Isejä, jotka kaavoittavat yrityksille työpaikkojen käytännön edellytyksiä.</p><p><strong><em>Mitä tällä on sitten tekemistä Kokoomuksen puheenjohtajavalinnan kanssa?</em></strong></p><p>Se, että yksikään ehdokkaista ei suoralta käsin täytä kaikkia niitä vaatimuksia, joita puolueen vetäjälle näissä nykyolosuhteissa on asetettava.</p><p>Kyse ei ole mistään mahdottomista vaatimuksista.</p><p>Ensinnäkin tarvitaan kokemusta politiikasta kenttätasolta alkaen. Poliittisen broilerin tasolle ei ole syytä sukeltaa, mutta kenttä, sen toimijat ja politiikan arki tulisi olla läheinen muutoinkin kuin kampanjoinnin aikaisen kättelykierroksen johdosta.</p><p>Toiseksi, tarvitaan aitoa johtamisosaamista nykypäivän standardein. Poliittisessa laajassa kansanliikkeessä on tärkeää toimia joukkoja kokoavana, ei joukkoja jakavana voimana. Oikean tai vasemman laidan rynnistelystä saa myyvää mielikuvamarkkinointia, mutta kansanliikkeen vastuullisen johtamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.</p><p>Nykypäivänä poliittinen johtajuus on ennen kaikkea johdettavien mobilisointia, vastuuttamista ja heidän ajatustensa kiteyttämistä ja aktivointia poliittiseen työhön. Puolue on yhteisö, ei yritys. Johtaja edustaa koko liikettä - ei itseään. Persoona on silti laitettava peliin.</p><p>Kolmanneksi, tarvitaan laaja-alaista osaamista suomalaisesta yhteiskunnasta. Ei riitä, että kertoo <em>mitä</em> tehdään&nbsp;- samalla on myös kerrottava poliittisen realismin nimissä, <em>miten</em> päämäärään päästään. Mitä paremmin politiikan kentän ja lainsäädännöllisen ympäristön tuntee, sitä paremmat edellytykset tähän on.</p><p>Pakkolainsäädännöllä runnomalla sidosryhmistä ja seurauksista välittämättä on yksi tapa ilmaista asia. Sillä vedotaan populistisesti ja tunteiden tasolla lähinnä autoritäärisen johtamismallin ja valtapolitiikan kannattajiin. Lakkoilkoon sitten, poliisit töihin!</p><p>Aloittamalla laaja-alainen prosessi toista osapuolta kunnioittaen ja prosessista oppien taas toinen. Sillä on osaavissa käsissä taas mahdollista vedota paljon laajempiin joukkoihin ja osallistaa ihmisiä toimimaan asian puolesta. Auttaa kovasti, jos ymmärtää suomalaisen kansallisen kertomuksen, suomalaisen kansanluonteen.</p><p><strong><em>Ja mitä tästä opimme?</em></strong></p><p>Kokoomus on tuuliajolla puoluekokouksen jälkeenkin, koska kukaan nykyisistä puheenjohtajaehdokkaista ei suoraan täytä tehtävän vaatimuksia. Ehkä uusi puheenjohtaja kasvaa tehtäväänsä. Ehkä uusi puheenjohtaja oppii nöyrtymään, skarppaamaan tai avaamaan ajatuksensa laajemmin ja paremmin.</p><p>Tai ehkä jonain päivänä Kokoomus oppii kasvattamaan omat johtajansa <em>sekä</em> politiikan kentän <em>että</em> ns. oikean elämän kokemuksen kautta, alhaalta ylöspäin, kentän leveille harteille nousten ja nostettuna. Politiikan tähdenlentojen sijaan Kokoomus tarvitsee politiikan kestotähtiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perjantai 10.6.2016 jää historiaan. Parikin maratonia putkeen vetäissyt kilpailukykysopimus (kiky) katkaisee maaliviivan nauhan ja tasavallan presidenttikin liittyy kokonaisten onnittelujen esittäjien joukkoon. Samana päivänä alkavassa Kokoomuksen puoluekokouksessa siitä voi kuitenkin puhua vain kuiskauksin.

Suuri enemmistö kokoomuslaisista on tyytyväisiä siihen, että merkittäviä talouspäätöksiä on nyt vihdoin pystytty tekemään. Samaan aikaan puolue on edelleen ja ehkä enenevästi sisäisen ristiaallokkonsa vanki. Kokoomuksen yrittäjälaitaan on kiky-prosessissa agitoitu sellaisia pelko-/pettymyskertoimia, että edes ministerit eivät uskalla puolustaa omia päätöksiään.

On selvää, että kilpailukykysopimus on askel oikeaan suuntaan. Suomen vienti ei edelleenkään vedä ja kilpailukykyä parantavia devalvaatiotoimenpiteitä on käytännössä pakko tehdä. Kyky sopia kilpailukykyyn vaikuttavista työehdoista ammattiliittojen kanssa kertoo suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisesta luottamuspääomasta, jolle on hyvä rakentaa jatkossakin.

Kävi puoluekokouksessa mitä tahansa, vanha peli kuitenkin jatkuu.

On paradoksaalista, että myös paikallinen sopiminen etenee vahvasti osana liittojen tekemää sopimusta, mutta ei järjestäytymättömien työnantajien puolella. Yrittäjien etujärjestö haluaa nähdä sopimistekniikkaan liittyvät kysymykset ideologisina ja itse sopimiskykyä tärkeämpinä tekijöinä. Toisin kuin etujärjestö väittää, mitään järjestäytymispakkoa pakettiin ei sisälly.

Samalla on selvää, että kiky-pakettia ei revitä auki paikallisen sopimisen takia. Tarvittaisiin siis puolueelle tärkeässä asiassa osaavaa neuvottelijaa, joksi kukaan Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaista ei ole ilmoittautunut. Käytännössä puolue on - kumma kyllä - jälleen asettamassa kilpailevan porvaripuolueen ajajan pallille keräämään kansalta hallitustyöskentelyn luottamuspisteet.

Politiikka on rikki, mutta ei kaikkialta

Ei ole turhaan sanottu, että politiikka on rikki. Sillä on viitattu yleiseen poliittiseen päätöksentekokykyyn, mutta kyse on paljon laajemmasta asiasta. Myös puolueiden poliittinen järjestelmä on kriisissä. Se näkyy siinä, että välimatka politiikan ylätason ja käytännön arkitason välillä alkaa olla tähtitieteellinen.

Kelpo johdatuksen politiikan onttouteen nykymaailman vauhdissa saa EVA:n pamfletista. Maailma on auennut ja poliittisista kansalaisista on valinnanvapaudessaan tullut malttamattomia toimijoita. He eivät suostu kykkimään puisevissa kokouksissa, jotka eivät näytä vaikuttavan yhtään mihinkään, ei ainakaan heti tänään tai huomenna.

Samaan aikaan arkipolitiikan tasolla sadat ja tuhannet puolueiden asettamat luottamushenkilöt ja aktiivit vaikuttavat näissä tärkeinä pitämissään kokouksissa voimanaan luja usko siihen, että näin demokratia toimii: on keskusteltava, on tehtävä päätöksiä ja on seurattava, että päätökset toteutuvat. Alhaalta ylöspäin.

Minulle he ovat politiikan todellisia sankareita, sen rikkinäisyyden korjaajia: äitejä, jotka huolehtivat lastensa päivähoitomaksujen rajujen korotusten käytännön seurauksista. Isejä, jotka kaavoittavat yrityksille työpaikkojen käytännön edellytyksiä.

Mitä tällä on sitten tekemistä Kokoomuksen puheenjohtajavalinnan kanssa?

Se, että yksikään ehdokkaista ei suoralta käsin täytä kaikkia niitä vaatimuksia, joita puolueen vetäjälle näissä nykyolosuhteissa on asetettava.

Kyse ei ole mistään mahdottomista vaatimuksista.

Ensinnäkin tarvitaan kokemusta politiikasta kenttätasolta alkaen. Poliittisen broilerin tasolle ei ole syytä sukeltaa, mutta kenttä, sen toimijat ja politiikan arki tulisi olla läheinen muutoinkin kuin kampanjoinnin aikaisen kättelykierroksen johdosta.

Toiseksi, tarvitaan aitoa johtamisosaamista nykypäivän standardein. Poliittisessa laajassa kansanliikkeessä on tärkeää toimia joukkoja kokoavana, ei joukkoja jakavana voimana. Oikean tai vasemman laidan rynnistelystä saa myyvää mielikuvamarkkinointia, mutta kansanliikkeen vastuullisen johtamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Nykypäivänä poliittinen johtajuus on ennen kaikkea johdettavien mobilisointia, vastuuttamista ja heidän ajatustensa kiteyttämistä ja aktivointia poliittiseen työhön. Puolue on yhteisö, ei yritys. Johtaja edustaa koko liikettä - ei itseään. Persoona on silti laitettava peliin.

Kolmanneksi, tarvitaan laaja-alaista osaamista suomalaisesta yhteiskunnasta. Ei riitä, että kertoo mitä tehdään - samalla on myös kerrottava poliittisen realismin nimissä, miten päämäärään päästään. Mitä paremmin politiikan kentän ja lainsäädännöllisen ympäristön tuntee, sitä paremmat edellytykset tähän on.

Pakkolainsäädännöllä runnomalla sidosryhmistä ja seurauksista välittämättä on yksi tapa ilmaista asia. Sillä vedotaan populistisesti ja tunteiden tasolla lähinnä autoritäärisen johtamismallin ja valtapolitiikan kannattajiin. Lakkoilkoon sitten, poliisit töihin!

Aloittamalla laaja-alainen prosessi toista osapuolta kunnioittaen ja prosessista oppien taas toinen. Sillä on osaavissa käsissä taas mahdollista vedota paljon laajempiin joukkoihin ja osallistaa ihmisiä toimimaan asian puolesta. Auttaa kovasti, jos ymmärtää suomalaisen kansallisen kertomuksen, suomalaisen kansanluonteen.

Ja mitä tästä opimme?

Kokoomus on tuuliajolla puoluekokouksen jälkeenkin, koska kukaan nykyisistä puheenjohtajaehdokkaista ei suoraan täytä tehtävän vaatimuksia. Ehkä uusi puheenjohtaja kasvaa tehtäväänsä. Ehkä uusi puheenjohtaja oppii nöyrtymään, skarppaamaan tai avaamaan ajatuksensa laajemmin ja paremmin.

Tai ehkä jonain päivänä Kokoomus oppii kasvattamaan omat johtajansa sekä politiikan kentän että ns. oikean elämän kokemuksen kautta, alhaalta ylöspäin, kentän leveille harteille nousten ja nostettuna. Politiikan tähdenlentojen sijaan Kokoomus tarvitsee politiikan kestotähtiä.

]]>
2 http://kailintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218149-kokoomus-on-tuuliajolla-puoluekokouksen-jalkeenkin#comments Kilpailukykysopimus Kokoomus Politiikka Wed, 08 Jun 2016 08:15:18 +0000 Kai Lintunen http://kailintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218149-kokoomus-on-tuuliajolla-puoluekokouksen-jalkeenkin