*

MattiTukiainen

Kolmikantaa tarvitaan jatkossakin

Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 20.1.2015

Kolmikantaa tarvitaan jatkossakin

Suomessa on työmarkkinoilla erittäin vahva sopimisen kulttuuri. Se sai alkunsa, kun Suomen Työantajain Keskusliitto STK ja SAK solmivat niin sanotun tammikuun kihlauksen 23.1.1940. Kihlauksessa STK tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä.

Tapahtuma liittyi marraskuussa 1939 alkaneeseen talvisotaan, jossa Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Suomea vastaan. Pieni kansa turvautui sisäiseen eheyteen ylivoimaista vihollista vastaan. Tammikuun kihlauksesta alkoi työmarkkinoiden sopimisen kulttuuri, joka on jatkunut aivan näihin päiviin asti. Merkittävänä virstanpylväänä oli 1968 solmittu ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, Liinamaan sopimus.

Jo sitä ennen 60-luvun alussa Suomeen luotiin työeläkejärjestelmä, joka pohjautui työmarkkinaosapuolten sopimukseen, ja joka edelleenkin on voimassa. Työeläkejärjestelmän syntyyn liittyy erikoinen piirre: Sitä koskeva lainsäädäntö säädettiin eduskunta-aloitteen pohjalta. Ei siis hallituksen esityksenä, kuten valtaosassa lainsäädäntöä on käytäntö. Myös 90-luvun lamasta nousua voidaan pitää esimerkkinä kolmikantayhteistyöstä.

Viime aikoina sopimisen kulttuuria on haastettu ja alettu pitää syypäänä Suomen vaikeaan talous- ja työllisyystilanteeseen. Suomen Yrittäjät, jotka ovat vuosikausia kinunneet mukaan kolmikantapöytään, ovat alkaneetkin vaatia koko sopimisen kulttuurin lopettamista. Jopa pääministeri, joka vielä viime syksynä lähes aneli työmarkkinaosapuolilta eläkesopimusta, on esittänyt happamia arvioita kolmikannasta.

Kolmikantayhteistyö tarkoittaa sellaista sopimisen kulttuuria, jossa työmarkkinapolitiikkaa sovitetaan yhteen maan hallituksen harjoittamaan talous- ja finanssipolitiikkaan eli budjettipolitiikkaan, veropolitiikkaan, mahdolliseen elvytykseen ja elinkeinopolitiikkaan. Tämän lisäksi kolmikantaan kuuluu, että ansiosidonnainen sosiaaliturva (työeläkkeet ja työttömyysturva) ja työelämän lainsäädäntö valmistellaan yhteistyössä työnantajajärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa.

Usein kuulee sanottavan, että työmarkkinajärjestöt omivat itselleen valtaa, joka kuuluu vaaleissa valitulle eduskunnalle ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle. Tärkeä havainto on se, että työmarkkinaosapuolten rooli edellä mainituissa asioissa on iso tai pieni sen mukaan mitä maan hallitus haluaa. Tähän asti hallitukset ovat halunneet kunnioittaa tätä sopimisen kulttuuria. Jos maan hallitus haluaa lopettaa kolmikannan, mikään ei estä sitä.

Toki on tärkeää, että kun vaaleihin mennään, kansalaisilla on tieto siitä, miten puolueet suhtautuvat kolmikantaan. Konkreettisesti voi kysyä, miten puolueet suhtautuvat ay-liikkeen toimintaedellytysten säilyttämiseen, mm. lakko-oikeuteen. Miten he ajattelevat työehtosopimusten yleissitovuudesta? Mitä aikovat tehdä syksyllä aikaansaadulle eläkesopimukselle?

Itse näen kolmikantayhteistyön voimavarana. Kun työmarkkinajärjestöt löytävät toisensa, hallitus pääsee itse helpommalla. Otetaan esimerkiksi vaikka mainittu eläkesopimus. Ei ole mitenkään sanottua, että ratkaisun aikaansaaminen olisi ollut helppoa, vaikka hallitus olisi sen valmistelut yksin hoitanut. Vaikeusasteeltaan vertailukelpoiset asiat – kuten sote-uudistus tai kuntien tehtävien karsinta – ovat juuttuneet hallituksen pöydälle vailla ratkaisua.

Kun nyt Suomen talous ja työllisyys ovat vaikeuksissa, tarvitaan yhteistyötä, sopimista, kolmikantaa. Talouden kansainvälistyessä pienen kansan pitää puhaltaa yhteen hiileen. Niin tehtiin tammikuun kihlauksen aikaan. Niin tehtiin 90-laman aikaan.

Pitää hakea yhteinen näkemys siitä, miten turvataan suomalaisen viennin kilpailukyky, miten varmistetaan varsinkin pieni- ja keskituloisten ostovoima, miten työelämää kehitetään niin, että ihmiset viihtyvät ja jaksavat työssään.

Näihin kaikkiin tarvitaan kolmikantaa, sopimisen kulttuuria.

Matti Tukiainen SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Anna-Leena Nieminen

Kolmikanta on kaikkea muuta kuin sopimisen kulttuuria. Se on vallan keskittämisen kulttuuria.

Yksilön perusoikeuksiin kuuluva sopimusvapaus onkin kolmikannan takia tuhottu.
Työntekijä ja työnantaja ei voi keskenään sopia työehdoista.

Suomalaisen viennin kilpailukykyä ei voi turvata ja pieni- ja keskituloisten ostovoimaa varmistaa ennen kuin kolmikanta, verotus ja muuta sääntelyä on purettu.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

SDP voisi näiden puheenvuorojen perusteella poistaa puolueen nimestä tuon demokratian. Sitähän kolmikanta on suurimmaksi osaksi vallanluovuttamista epädemokraattisille toimijoille, sen sijaan että päätökset tekisivät edustuksellisessa demokratiassa valitut ehdokkaat.

Käyttäjän hberglund kuva
Hans Berglund

Miksi ay-johto saa määritellä työläisen ansiotasoa? Miksi on pakko kuulua työttömyyskassaan ja miksi ay-maksut ovat verovähennyskelpoisia?

Miksi nuorisotyöttömyys vain jatkuu ja miksi demarit hyväksyy eläkeläisten elintason jatkuva aleneminen iän myötä?

Kuinka Baltian maissa pärjätään mainiosti ilman kolmikantaa? Tosin Kreikassa se jyllää.

Toimituksen poiminnat