*

MattiTukiainen

Kuuma poliittinen syksy tulossa

Alkava poliittinen syksy näyttää poikkeuksellisen vilkkaalta. Sille antavat kansainvälisen viitekehyksen Gazan mutta ennen kaikkea Ukrainan kriisit. Venäjälle asetetut pakotteet ja niiden vastapakotteet heijastuvat jo muutoinkin tukalaan talous- ja työllisyystilanteeseen kielteisellä tavalla. Maatamme johtavan uuden Stubbin-Rinteen hallituksen sisäinen tilanne uhkaa rakoilla, kun oikeistolainen osa ministereistä nostaa jatkuvasti NATO-korttia esiin. Demarien uuden vetojuhdan Antti Rinteen tuskana on SDP:n kannatuskehityksen jumittuminen alle 15 prosentin tasolle.

Työmarkkinapuolella edessä ovat ratkaisevat ajat liittyen työurien pidentämiseen. Työmarkkinajärjestöt lupasivat viimeksi keväällä saada aikaan neuvottelutuloksen keinoista, joilla eläkkeelle jäämisikä nousee nykyisesti noin 61 vuodesta 62,4 vuoteen 2025 mennessä.

Toukokuussa pidetään eduskuntavaalit, joissa ratkeaa se, millaisella poliittisella Suomen hallitaan seuraavat neljä vuotta.

Ukrainan kriisin aiheuttamat vaikutukset Suomen talouteen voivat nousta yli 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se voi lykätä talouskasvun alkamista taas vuodella jopa kahdella eteenpäin – tai ainakin hidastaa sitä. Vaikka Suomi ei olekaan vaikutusarvioissa aivan EU:n kärkimaa, kohdistuvat kielteiset vaikutukset ilman muuta Suomeen keskimääräistä isompina.

Venäjän toiminta Ukrainassa ja erityisesti Krimin niemimaalla on kiistämättä kansainvälisen oikeuden vastaista. En ole kuitenkaan varma siitä, vaikuttavatko millään lailla Venäjän johtoon. Päinvastoin venäläinen mentaliteetti voi toimia niin, että maa ja sen kansalaiset kerta kaikkiaan käpertyvät sisäänsä ja kärsienkin ottaa vastaan pakotteiden mahdollisesti aiheuttamat vaikeat ajat. Tiedän toki, että Suomi ei ole ollut innokkain sanktioiden kannattaja, mutta väistämättä mieleen nousee kysymys, miten pitkälle Suomen pitää sitoa itsensä EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan.

Sitä voi myös kysyä, miksi länsimaat – Suomi mukana – asettaa sanktioita Venäjälle, mutta ei tee sitä samaa Israelille, joka on Gazassa lahdannut jo kohta 2000 siviiliä, valtaosin naisia ja lapsia.

Aleksander Stubb on muuttanut pääministerin julkista kuvaa jo melkoisesti, vaikka on istunut virassa vasta alle kaksi kuukautta. Luulen, että osa väestöstä pitää rentoa profiilia ihan hyvänä. Hieman kuitenkin rohkenen arvella, että kansalaisten arvotus pääministeriä kohtaan kärsii, jos syntyy kuva, että maan tärkeintä poliittisen vallan käyttäjää kiinnostaa enemmän selfie-kuvat ja tviittailu kuin Gazan tai Ukrainan kriisi.

Erityisen paljon ihmettelen, miksi Stubb ja puolustusministeri Haglund ovat nostamassa Nato-jäsenyyden tulevien eduskuntavaalien yhdeksi pääkysymykseksi. Ihmettelen sitä mm. sen vuoksi, että jos joskus kansalaisten enemmistö joskus kääntyy Natolle suotuisaksi, se ei tapahdu aikana, jolloin Venäjän kanssa on kansainvälinen kriisi käynnissä.

Vuodesta 2009 lähtien politiikan esityslistalla ollut kysymys työurien pidentämisestä ja eläkkeelle jäämisiän alarajan nostosta saa kliimaksinsa alkavana syksynä. Näin ovat työnantajia edustava EK ja palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava sopineet.

Eläkeiän nostopaineet syntyvät ihmisten eliniän noususta. Eläkeiän alarajan nosto 63 vuodesta 65 vuoteen ei ole kuitenkaan yksinkertainen juttu. Varsinkin SAK:n jäsenkunnasta iso osa ei jaksa nytkään työssä edes 63 ikävuoteen asti. Näiden työn sankareiden asema pitää olla jollain lailla ratkaistu ennen kuin ikärajan nostosta edes vakavasti keskustellaan. Monia muitakin tärkeitä yksityiskohtia on samaan aikaan neuvottelupöydässä: eläkemaksut, osa-aikaeläkkeet, työttömien eläkeputki, eläkelupaus nuorille.

Vaikka asia on vaikea, uskon työmarkkinajärjestöjen kykyyn löytää yhteisymmärrys. Jos niin ei tapahdu, eläkeasia saattaa nousta eduskuntavaalien yhdeksi teemaksi. Miltä sekin sitten näyttäisi, jos vaalien kaksi pääkysymystä olisivat Nato-jäsenyys ja eläkeikä?

Matti Tukiainen
SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä tänään 12.8.2014

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Pirjo Jokinen

Eläkeikään pitäisi kehittää jonkinlainen "indeksi" työn kuormittavuuden mukaan.

Kun joku tekee fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa työtä samalla kun joku toinen kokee duuninsa lähinnä mukavaksi harrastukseksi, jossa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, saa matkustella ja voi olla luova, yms. Niin minkä takia pitää olla vain Yksi Ainoa Oikea Eläkeikä. Ihmisetkin on erilaisia.

Nykylääketieteen keinoin voidaan seuloa jos sikiöitä, voidaan diagnosoida jo lapsuusiässä erilaisia oireyhtymiä, voidaan tunnistaa ihmisten masennustaipumuksia ja aivan varmasti myös ne terveemmät ja vahvemmat seuloontuu ajanoloon, teräsmuorit ja vaarit, jotka touhuaa vanhoilla päivillään yhä vaikka monet nuoremmat ryytyy rinnalta.

Omituinen muinasijäänne tuo Yksi ja ainoa oikea eläkeikä.

Tässä taas nousee esiin myös kansalaispalkka, perustulo, joka on muinias-työväenliikkeelle kuin punainen vaate. Vaikka vasemmiston pitäisi hyväskyä perustasajako, niin SDP:ttahan se ei kiinnosta.

Työtä on ikäänkuin vain se työ jota myydään ja ostetaan vaikka yhteiskunnassa on valtavat määrät työtä, josta kukaan ei maksa latian latia.

AY-liikkeen ja vanhoillsen työväenliikkeen äijäilykin nostaa perustulon vastustuksena kristillispatriarkaalista, rumaa karvaista päätään kun sivuutetaan niin kotityön merkitys vähäarvoisena, puhumattakaan kaikesta siitä terapeuttisesta työstä, mitä perustulon varassa vois tehdä monenmoiset väliinputoojat, satunnaisesti työttömät tai he/me, joille työllistyminen nykyisen kiristyvän kilpailun ja koneellsitumisen aikana on lähes mahdoton tehtävä.

Ikäänkuin olis luonnollista ylläpitää syrjintää, jossa osa syntyy jo turvaverkkojen ulkopuolelle.

Nuoremmat jättääkin sitten vanhakantaisen työväen- ja ay-liikkeen ja suuret ikäluokat kun eläköityy, niin siinäpä sitten ollaan kun väki äänestää yhä enemmän sitä oikeistoa, joka on sitä reilusti eikä salaa niikuin SDP ja siihen sulautumispisteessä oleva vasemmistoliitto valtaeliitteineen, joilla on kuin DDR:läinen kyttääjän sielu, käsitys itsestä parempana, ahkerampana, jopa velvollisena kyttäämään muita.

Jos vasemmisto unohtaa köyhänsä ja kurjansa, se ei ole mikään vasemmisto.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Kuinka myöhään eläkkeelle, milloin elämäntyö työ on tehty? Nykyisen järjestelmän mukaan työntekijän ja työnantajan maksamalla eläkemaksulla maksetaan 75% eläkkeistä ja ja loput 25% rahastoidaan ja niiden tuotoilla on tarkoitus maksaa viimeinen 25% kulloisistakin eläkkeistä ja lisäksi ikäänkuin "maksaa" ns. "oma eläke" kulloisellekin työntekijälle. Eli eläkejärjestelmämme on kiertokirje. Työssäkäyvät (ja erityisesti työnantajat) maksavat eläkkeet ja pieni osa rahastoidaan ja kustannetaan rahastojen tuotoista (kasvottomat porvarit).

Minusta on aika hurjaa, että raakeasti suomalainen maksaa nettona veroja järjestelmään karkeasti puolet elämästään tai nimenomaan alle. Valmistumiseen ja ensimmäiseen työpaikkaan asti on ihminen saamapuolella ja eläkeiän koittaessa nettosaamapuolella jälleen. Yhteiskunnan tasolla siis.

Muutama vuosi sitten omaa eläkekertymääni leikattiin 17% tarkoittaen sitä, että tämän päivän eläkeläinen saa 65 vuotiaana 17% enemmän eläkettä kuin minä, kun joskus täytän 65v jäädessäni ehkä eläkkeelle. Eli leikkauksia on tapahtunut jo monta kertaa nuorempien sukupolvien osalta.

Itse olen maksanut (nettona vuositasolla) järjestelmään sisään 23 vuotiaasta asti (kesätöitä toki jo 15v alkaen). Jos jään eläkkeelle nykyisen keskimäärän mukaan, eli 58,5 vuotiaana, niin olen maksanut järjestelmään nettona 35,5 vuotta. Jos saan eläkettä 1000€ / kk ja elän keskimääräisen miehen elämän eli 74v (naisilla 82v), niin ansaitakseni koko oman eläkkeeni minun ja työnantajani olisi pitänyt joka kuukausi maksaa eläkemaksuja (35,5 v = 456kk) 256 000 € / 456kk = 553€ per jokainen työssäolokuukausi. Ja tämä 553€ pelkästään joka kuukausi palkastani, pelkästään eläkkeeseeni, ja sitten kaikki mahdolliset verot yms. päälle. Jotta siis keskimääräisellä työuralla saan eläkkeenä keskimääräisen miehen eliniän mukaan 1000€ eläkettä per kuukausi. Tämä laskelma siis jos olen ollut joka ainoa kuukausi töissä, mikä nykyaikana ei ole varmaa lainkaan.

Luvut ei mätsää. Mut hei, jokainen on eläkkeensä ansainnut.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Mekaaninen eläkeiän nostohan ei ratkaise työssäkäymisen ikää eikä lisää yhtään työllisyyttä, vaan on kevennys eläkejärjestelmäämme. Sanoisin jopa että menojen siirto eläkeyhtiöiltä valtiolle (=viimeiset työttömyysvuodet ennen eläkeikää työttömyyskorvausta). Eli ei pääse eläkeputkeen = olet työttömänä, eläkettä ei kerry ja taakka tasoittuu.

Ja rahastoissa ei tarvitse lainkaan varautua alle 65-vuotiaiden eläköitymiseen.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Tuo on hyvin tiivistetty ja ilmeisesti keskeisin syy aikeille nostaa mekaanista eläkeikää.

Risto Koivula

Suomea ei oteta NATOon. Oli isolita kauaskantroinen virhe virhe ottaa myöskään Puolaa NATOon ja EU.un. Kaiki puskurivaltiota paikkaansa olisi ollut ihna hyvä Venäjän ja NATOn välissä. Puola pääsi NATOon taktisten uuseuro-ohjusten lukaisalustaksi, kun strategisten ydinohjusten ohjausstelliitit opittiin ampumaan alas.

Kuuma poliittinen syksy olisi ihan jees.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Tässäpä valaiseva esimerkki läntisen ja itäisen turvallisuusajattelun erosta!

Länsihän edustaa kollektiivista turvallisuusajattelua, jonka mukaan kansoilla ja valtioilla, jotka suostuvat elämään perustavia ihmisoikeuksia kunnioittaen kansainvälisesti tunnustettujen vallitsevien rajojen sisällä, on oikeus turvattuun olemassaoloon kenenkään hätyyttämättä, ja tämä oikeus sisältää pääsyn halutessaan myös kansainvälisiin turvallisuusjärjestöihin kuten Natoon, periaatteessa valtion sijainnista riippumatta.

Idässä taas on yhä vallalla "Molotov-Ribbentrop-ajattelu", jossa voima on oikeutena ja pienet valtiot kuuluvat isompiensa etupiireihin, joista nämä isommat sitten päättävät pienten pään yli keskinäisin sopimuksin ja lisäpöytäkirjoin.

Koko Ukrainan kriisiä voi halutessaan varsin valaisevasti tarkastella siitä näkökulmasta, että Putin on "kissojen, koirien ja Lavrovin kanssa" etsimässä jotakuta tarpeeksi mahtavaa läntistä "Ribbentropia", jonka kanssa sopia siitä, että Krim yms. alueet "kuuluvat" Venäjälle. Tämmöistä läntistä sopimusosapuolta on näköjään etsitty lähinnä Yhdysvalloista ja/tai Saksasta, mutta ei oikein ole löytynyt.

Suomen Nato-kysymystä voi tarkastella sekä "turvallisuuden tuontikysymyksenä" (haluammeko yhä jättäytyä kollektiivisten "kovien turvallisuusjärjestelyjen" ulkopuolelle, vaikka "pehmeät" eivät lähialueillamme selvästikään toimi toivotulla tavalla ainakaan ennaltaehkäisevässä mielessä?) että "turvallisuuden vientikysymyksenä" (haluammeko yhä kieltäytyä sitoutumasta tilanteen, tarpeen ja mahdollisuuksiemme mukaan vastavuoroisesti osallistumaan lähialueemme läntisten demokratioiden turvallisuuden takaamiseen?).

Yksipuolinen keskittyminen tarkastelemaan Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuvaihtoehtoja pelkästään idänsuhteidemme näkökulmasta on omiaan hämärtämään ja syrjäyttämään keskustelusta nämä perustavat kysymykset. Mielestäni suomalaisilla tulisi olla oikeus odottaa laadukkaampaa julkista keskustelua turvallisuuspolitiikasta, myös ja eritoten näin vaalien alla.

Tarja Parkkila

"Sitä voi myös kysyä, miksi länsimaat – Suomi mukana – asettaa sanktioita Venäjälle, mutta ei tee sitä samaa Israelille, joka on Gazassa lahdannut jo kohta 2000 siviiliä, valtaosin naisia ja lapsia."

Tiedätkö miksi? Siksi, että muut tietävät asiasta vähän enemmän kuin te.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... asettaa sanktioita Venäjälle, mutta ei tee sitä samaa Israelille..."

- Israelilla on toistaiseksi ollut käytössään argumentti itsepuolustuksesta, koska Gazan sissit ammuskelevat lastenvaunulaveteiltaan ja päiväkotibunkkereistaan raketteja Israelin puolelle. Auta armias jos Ukraina tekisi jotain vastaavaa Venäjän rajan yli!

Työikäisille ihmisille, joilla vielä on työ jota tehdä ja jolla tienata, sanon: paiskikaa hommia päivä kerrallaan liian kauas tähystelemättä, älkääkä ajatelko eläkettä. Kyllä se sieltä ajastaan tulee, jos on tullakseen.

Tarja Parkkila

Israelille asetetut sanktiot koskettavat sitäpaitsi myös palestiinalaisia koska asuvat maassa, joten siinäpä hyvä palestiinalaisten tukijoukko.

Samon kuin Iran, joka uhkaa poistaa Israelin maailmankartalta, ei tule ajateleeksi, tai ei välitä, että siinä samalla menevät myös ne palestiinalaiset.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Israel–Palestiinassa on aina mennyt kaikki pahimman kaavan kautta. YK:ssa 1947 päätetyt kahden valtion rajat ovat ainoa jonkinlaisen legitimiteetin omaava lähtökohta ratkaisulle. Ihmisälyn hukkakäyttö sotiin ei ole tuonut missään oikeudenmukaista lopputulosta kiistoihin maasta, vedestä, öljystä tai muista resursseista. Suomen ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin sanat "on vaadittava, että julkisissa toimissa olevat tekevät tehtävänsä niin, että jokainen kansalainen tuntee nauttivansa laillista oikeusturvaa" olivat aikamoinen vaatimus kesällä 1919, reilu vuosi sisällissodan jälkeen. Sen vaatimuksen täyttävä on oltava myös palestiinalaisten kohtelun.

Laillinen – ja yhdenvertainen – oikeusturva ei toteudu yhteen kalenteripäivään tällätyssä eläkkeellejääntihetkessä. Sellainenhan oli vuoteen 2005 asti Suomessa, 65 vuotta (eri aloilla olevin perustelluin poikkeuksin). Olin äimän käkenä, kun silloin laskettiin yleistä eläkeikää, 63–68 vuoteen. Eliniän nousun myötä olisin ymmärtänyt ylärajan venyttämisen vaikka yli 70 vuoteen, mutta alarajan laskua ihmettelin. Tarkoitus kai oli, että terveydeltään heikommmat saisivat "kunniallisen" tavan siirtyä eläkkeelle vähän aikaisemmin ja työssä viihtyvien toivottiin jatkavan pitempään saatuaan mahdollisuuden.

Huvittavinta on, että ennen kuin uuden järjestelmän toiminnasta oli saatu kunnon kokemuksia, alettiin vouhottaa eläkeiän palauttamisesta 65 vuoteen. Kuinkahan monta sekin on ajanut eläkkeelle heti 63-vuotiaana siltä varalta, että nosto tulisi pian voimaan? Itse siistiä sisätyötä tekevänä olen nähnyt monen kollegan nurisevan harmissaan, kun valtion duunista on pitänyt lähteä 68-vuotiaana, että "olisin mä mielelläni vielä viis vuotta töissä käynyt".

63 vuoden alaikäraja on voinut vaikuttaa niinkin, että vaivaisemmat työntekijät ovat jaksaneet sinnitellä jonkin vuoden työssä, vaikka olisivat päässeet työkyvyttömyyseläkkeelle ehkä ennen 60 vuoden ikääkin. Jospa tehtäisiin helppo ratkaisu ja pidettäisiin eläkkeen alaikäraja 63 vuodessa ja nostettaisiin ylärajaa reilustikin, jolloin työintoisilla olisi "moraalinen oikeus" jatkaa työssä halutessaan?

Ennen vanhaan laskettiin työkyvyttämäksi tulleille "tulevan ajan" työvuodet mukaan eläkettä määritettäessä. Nyt on kaikilla elinaikakerroin ja nuorena työkyvyttömäksi joutuva menettää reilun siivun eläkkeestä, jonka olisi saanut täydestä työurasta. Tällainen huonokuntoisten rankaisu ja tuomitseminen muita vähävaraisempaan elämään ei ole oikeudenmukaista, laillista vain.

Toimituksen poiminnat