*

MattiTukiainen

Rinne tekemässä palveluksen SDP:lle

Länsi-Uusimaassa julkaistu 24.1.2014

 

Rinne tekemässä palveluksen SDP:lle

 

Maan talous on kriisissä. Suomi ottaa tänä vuonna lisää velkaa noin seitsemän miljardia. Maaliskuiseen kehysriiheen valmistautuva Kataisen-Urpilaisen hallitus joutuu pohtimaan jopa usean miljardin sopeutusta valtion talouteen jo tehtyjen viiden miljardin lisäksi – siis lisää säästöjä ja veronkorotuksia. Suomea uhkaa luottoluokituksen putoaminen – siis lainarahan hinnan nousu.

Työttömyys kasvaa. Talous ei ala kääntyä nousuun, vaikka joitain merkkejä maailmantalouden kääntymisestä on nähtävissä. Kuntauudistus samoin kuin sosiaali- ja terveydenhoidon uudistus takkuavat. Puuttuu enää se, että jokin Etelä-Euroopan maa hakee lisää tukea tai saamiaan lainoja anteeksi.

Tilanteen vaikeus tietäen työmarkkinajärjestöt solmivat ennen joulua erittäin maltillisen tulosopimuksen. Työllisyys- ja kasvusopimus antaa kolmen vuoden näkymän työmarkkinoille ja tukee vientiteollisuuden asemaa suhteessa kilpailijamaihin. Yritysten maksama yhteisövero alennettiin vuoden alusta kahteenkymmeneen prosenttiin. Mentiin jopa alle Ruotsin. Yrityksille jätettiin tilaa investointeihin ja työllistämiseen.

Ei tunnu työnantajalle riittävän. Etelärannan valitusvirsi tuli taas esiin ministeri Vapaavuoren järjestämässä teollisuuden huippujohtajien Selkäranka-seminaarissa. Ei tullut esille äsken mainitsemani maltillinen tuloratkaisu ja yhteisöveroale. Joko ne unohtuivat? Pääministeri Katainen voisi yrittää valaa vuorineuvoksiin kaipaamaansa positiivista ilmapiiriä.

Tilanne on maan hallitukselle hyvin hankala. Erityisen hankala se on SDP:lle, jonka kannatus on toistuvasti eri gallupeissa jäänyt alle kuudentoista prosentin. Puheenjohtaja Urpilaisen johtamana SDP on hävinnyt EU-vaalit, eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit. Jos tämä kehitys kannatusluvuissa jatkuu, edessä on ensi vuoden keväällä oppositio tai korkeintaan apupuolueen asema Keskustan johtamassa hallituksessa.

On perusteltua, että tällaisessa tilanteessa asetetaan kyseenalaiseksi Urpilaisen jatko puheenjohtajana. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne tarjoutuu vaihtoehdoksi puheenjohtajavaaliin.

Vaihtoehdon tarjoaminen on tarpeen myös Urpilaisen itsensä kannalta – vaikka hän jatkaisikin puheenjohtajana. Vaihtoehdoton, yksimielinen valinta jättäisi epäselväksi, mikä on puheenjohtajan asema. Hieman samanlainen tilanne oli vuonna 2002, jolloin Erkki Tuomioja haastoi Paavo Lipposen. Lipponen voitti vaalin ja sai takaisin hieman horjuneen asemansa puolueen johdossa. Tässä katsannossa rohkaisen Rinnettä lähtemään kisaan. Se on palvelus koko puolueelle.

Julkisuudessa on syntynyt jossain määrin sellainen kuva, että SDP:n ay-siipi on tyytymätön puheenjohtajaan ja haluaa hänet vaihtaa. Kieltämättä ay-liikkeen ja Urpilaisen välejä hiertää mm. yhteisöveropäätös ja eräät muut konkreettiset ratkaisut. Lisäksi Rinteen rooli ay-johtajana tukee tätä käsitystä. Tästä huolimatta kritiikin lokeroiminen ay-liikkeeseen ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta.

Ensiksikin ei ole olemassa puolueen sisäistä toimijaa nimeltään ay-demarit, jotka muodostaisivat kantoja puolueen asioihin kollektiivisesti. Ay-demareita toki on, mutta he ovat kukin yksilöitä ja muodostavat kantansa yksilöllisesti, jotkut ay-perusteilla, jotkut vaikkapa kuntapolitiikan pohjalta.

Toiseksi kritiikkiä Urpilaista kohtaan kuuluu muistakin suunnista kuin ay-liikkeestä, esimerkiksi nuorten demarien suunnasta. Silti kukaan ei sano, että nuoriso haluaa vaihtaa puheenjohtajaa.

Muutoinkaan ei ole kovin järkevää rakentaa jakoa SDP:n ja ay-liikkeen väliin. Se ei tuo yhtään lisä-ääntä SDP:lle.

Itsellänikin on kanta puheenjohtaja-kysymykseen. En sitä kuitenkaan kerro – ainakaan vielä. Ehkä kisaan tulee muitakin nimiä.

Kuka tahansa johtaa toukokuun jälkeen SDP:tä, homma ei ole helppo. Maan talousongelmat ovat joka tapauksessa puheenjohtajan pöydällä. Voiko mahdollinen vaihdos tuoda eväitä niiden ratkaisuun? Mene ja tiedä.

Matti Tukiainen
SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Loppukaneettiin tulee varmasti vastaus pj-ehdokas Rinteen suusta tai kynästä - jollei vielä ole tullut.

Se olisi minulle kuitenkin yllätys, jatkaahan Urpilainen valtiovarainministerin tehtäviää, joten olisi melko omituista jos Rinne ennen tai jälkeen pj. valintaa latoisi teesit, miten Urpilaisen tulee ministerin virkaansa hoitaa.

Urpilaisen toimista ja sanomisista paistaa kyllä välillä ongelma. Puhuuko hän puolueensa puheenjohtajana vai valtiovarainministerinä

Nimittäin tässä talousjamassa kun olemme niin puheet menevät väkisinkin ristiin - jos siis työväenpuolueesta on kyse. Eiköhän SDP sellaiseksi haluaisi vielä mieltyä?

Mene ja tiedä.

Aulis Mäkitalo

"Puheenjohtaja Urpilaisen johtamana SDP on hävinnyt EU-vaalit, eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit. Jos tämä kehitys kannatusluvuissa jatkuu, edessä on ensi vuoden keväällä oppositio tai korkeintaan apupuolueen asema Keskustan johtamassa hallituksessa."

Urpilaisen linja on johtanut SDP:n aina jonkin suuremman porvaripuolueen apupuolueeksi mikäli on hallituksessa. Alempien säätyjen etujen kannalta on paljon parempi olla apupuolueena Keskustan johtamassa hallituksessa kuin apupuolueena Kokoomus-RKP:n johtamassa hallituksessa. Toistaiseksi SDP:lla ei ole mahdollisuutta olla maan johtava puolue. Paras vaihtoehto olisi tavoitella punamultapohjaa. SDP:n ja Maalaislitto-Keskustapuolueen koalitio on aina ollut maalle eduksi vaikeina ja helpompinakin aikoina. Olisi myös ennakkoluulottomasti nähtävä että Perussuomalaiset kuuluisi luontevasti punamultakoalitioon. Onhan se itse asiassa vain toinen puoli entistä Maalaisliittoa.

Kolmekymmentäluvulla SDP oli Svinhufvudilais-Kivimäkiläisessä Suomessa alaspainettu ja nujerrettu. Ei kelvannut edes apupuolueeksi. Näytti mustalta, mutta sittenkin tilanne oli valoisampi kuin tänä päivänä. Toiveikkuus ja tulevaisuudenusko eli kuitenkin toisin kuin tänään. Ero nykyaikaan oli se että puolueen johtama työväenliike taisteli. Alaluokilla oli elähdyttävä tietoisuus siitä että heillä oli oma poliittinen liike joka ajoi heidän asiaansa. Elanto kulki kohti kukoistusta ja Suomen Sosialidemokraatti julkaisi vaiennetun Pentti Haanpään raikkaita tekstejä ainoana maassa. Työväki ja sen poliittinen liike olivat yhtä.

Lähin tavoite SDP:n ja sitä tärkeämmän ryhmittymän, Suomen työväenluokan ja alasäätyjen, aseman kohentamiseksi ja uuden teoiksi ja toiminnaksi jalostuvan toiveikkaan hengen herättämiseksi on uusia SDP:n urautunut johto.

Puheenjohtajaksi on saatava Ei-Urpilainen.

Matias Härkönen

2012 budjetti oli n. 52 miljardia. 2013 se oli 54 miljardia. BKT tippui molempina vuosina.

Tänä vuonna talousarvioesitys on taas 54 miljardia. Siitä 7 miljardia lisää velkaa. Missä siis on se 5 miljardin sopeutus joka on jo tehty ja mitenkähän tuo 3 miljardin lisä vaikuttaa tähän?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Maali liikkuu, sanoi pääministeri Katainenkin.

Tämä ei ole yksin Suomen ongelma, vaan kaikkien euroalueen kriisimaiden.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Ainoakaan puolue ei ole itsetarkoitus. Ainoakaan puolueenjohtaja ei ole itsestäänselvyys.

Kirjoituksessa lähdetään ihan oikein laajemmista kuvioista. Yhteiskunnan tilanne on viisas lähtökohta pohdinnalle.

SAK on arvokas toimija yhteiskunnassa, ja se käy yhä arvokkaammaksi, kun arvot muualla kovenevat. Luotan SAK:hon. Lähin toverini täällä kotona on ollut SAK:n luottamusmies. Jokainen tarvitsee jotakin mihin luottaa.

Bai Hu

Ohessa lainaus tuosta alustuksesta: "Kieltämättä ay-liikkeen ja Urpilaisen välejä hiertää mm. yhteisöveropäätös".

Jos tuo päätös hiertää ay-liikettä niin aiheesta voi kysyä, että mikä asiassa on sellaista, että se ylipäätään voi närästää ay-liikkeen vasemmistolaista siipeä? Sen tarkoitushan oli mahdollistaa työtä useammalle suomalaiselle. Ay-liikkeen, myös sen vasemmistolaisittain radikalisoituneen siiven, tulisi kantaa huolta ensisijaisesti työllistymisen mahdollisuuksista Suomessa. Sen sijaan, että se mustasukkaisestai vahtii työllistymisen ehtoja ja käy vainoharhaista luokkasotaansa työtä tarjoavaa osapuolta vastaan. Yhteisöveron lasku luo yrityksille paremmat edellytykset pärjätä globaalissa kapitalismissa ja itseasiassa koko vero pitäisi poistaa jolloin tultaisiin ideaalitilanteeseen. Suomessa ollaan tilanteessa, jossa ay-liike vahtii palkkoja ja kaikkea työelämän piirissä tapahtuvaa toimintaa ja pyrkii olemaan se taho, jolla on viimeinen sana noihin asioihin. Yksistään jo tämä sulkee pois sen mahdollisuuden, että yritysten kilpailukykyä voitaisiin parantaa palkkoja laskemalla. Silloin yrityksien verorasitusten poistaminen on ainoa tie, jolla sitä kilpailukykyä voidaan parantaa. Tätä näkökulmaa vasten voi sanoa, että ay-liike "ampuu itseään omaan polveen", kun se ideologisin ja valtapoliittisin syin vastustaa kaikkia aloitteita, jotka hiukkaakaan viittaavat liberalistisempaan tapaan hoitaa asioita.
Suomella ei ole kerta kaikkiaan varaa jatkaa "kulutusluottolinjalla", että rahaa lainataan jokapäiväisen elämän pyöritämiseen. Sille on yksinkertaisesti tehtävä loppu. Eikä sitä loppua saada aikaan, jossei toimintatapoihin saada muutosta. Vanhat keinot eivät enää globaalin talouden aikana toimi. Siksi ne pitää heittää romukoppaan ja miettiä uusia liberalistisempiä tapoja hoitaa asiat. Tiukan sääntelyn ja poliittisesti motivoituneen ohjauksen purkamiseen ei ainakaan ay-taustainen puoluejohtaja ole mikään hyvä valinta. Enemmänkin päin vastoin. Jos ihmisille halutaan töitä Suomessa niin korporativististen periaatteiden purkaminen on ihan perustava edellytys sille. Ja siihenkään entisellä ay-jyrällä tuskinon paljoakaan annettavaa. SDP:n kannattaisi näiden vanhoihin ideologisiin tapohin jämähtäneiden relikkien sijaan katsella puheenjohtajakseen nuorta henkilöä, jolla on kykyä käsitellä asioita laajemmalla kuin ay-liikkeeltä opitulla perspektiivillä .

Toimituksen poiminnat