MattiTukiainen

Sopimusta ei jätetä

Tänään Länsi-Uusimaa -lehdessä julkaistu kolumni:

 

Sopimusta ei jätetä

 

Työmarkkinoiden tilanne on pahasti tulehtunut. Keskeisin syy välien kiristymiseen on se, että reilu vuosi sitten solmitun raamisopimuksen kolmea koulutuspäivää koskeva kohta on jäänyt panematta toimeen. Asiasta saavutettiin viime syksynä jo neuvottelutulos, mutta Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) hallitus hylkäsi sen. Ei ole aivan tavatonta, että saavutettu neuvottelutulos hylätään. Tämän kertaisessa hylkäyksessä oli erikoista se, että EK ilmoitti hylkäyspäätöksen yhteydessä, ettei se neuvottele asiasta vaan pitää raamisopimuksen asianomaista kohtaa vääränä.

 

Samalla työnantajapuolelta arvioitiin koko raamisopimusta virheeksi. EK:n hallitus ilmaisi inhonsa raamisopimusta kohtaan niinkin voimakkaasti, että erotti toimitusjohtajansa Mikko Pukkisen ja raamisopimuksen sekä sen koulutusvapaata koskevan osan neuvotelleen johtajansa Jukka Ahtelan. Myös hallituksen puheenjohtaja vaihtui Ole Johanssonista Ilpo Kokkilaksi. Raamisopimuksen arvostelu ja koulutuspäiviä koskevan neuvottelutuloksen hylkäys sai luonnollisesti palkansaajapuolelta voimakkaan tuomion. EK:n uskottavuus ja luotettavuus sopimuskumppanina oli mennyt.

 

EK:n hallituksen uusi puheenjohtaja Kokkila ja uusi toimitusjohtaja Jyri Häkämies aloittivat varsin huonossa asetelmassa. Heidän piti samanaikaisesti lunastaa asemansa järjestön johdossa ja koettaa rakentaa uusi luottamus ay-liikkeeseen. Uudeksi työmarkkinajohtajaksi valittiin kokenut työmarkkinamies, palkansaajapuolenkin arvostama Lasse Laatunen.

 

Laatunen saikin ensi töikseen aikaiseksi sen, että EK:kin myönsi tarpeen saada koulutuskiista sovittua. Laatunen aloitti reilun kuukauden kestäneen mediapelin. Media nielaisi syötin. Näytti siltä, että kunhan Laatunen saa aikaan ehdotuksen, jonka EK:n hallitus hyväksyy, niin kiista on sillä ratkaistu. EK:n hallitus hyväksyikin Laatusen laatiman ehdotuksen, mutta  tosiasiassa kyseessä on vasta EK:n ehdotus, neuvottelutarjous. Tavoitteena on, että nyt käynnistyneet neuvottelut johtavat asiasta sopimiseen 4.2. mennessä. Hyvää asiassa on se, että nyt EK:kin suostuu neuvottelemaan, mutta mitään takeita yhteisymmärryksen saavuttamisesta ei ole. Niin alhaalla on luottamus EK:ta kohtaan.

 

Moni kysyy oikeutetusti, onko todella niin, että erimielisyys kolmesta koulutuspäivästä on niin iso, sen takia työmarkkinakeskusjärjestöjen väliset suhteet ovat täysin jumissa. Vastaus on: Se on tärkeä sekä asiana mutta ennen kaikkea periaatteen vuoksi.

 

Tärkeä se on siksi, että vaikka luulisi fiksun työnantajan kouluttavan henkilöstöään ilman asiaa koskevaa lainsäädäntöäkin, niin ei oikeasti tapahdu. Monet työnantajat toki kouluttavat, mutta liian monet eivät kouluta. Silloinkin kun henkilöstöä koulutetaan, se kohdistuu useimmiten niihin, joilla on jo hyvä koulutus. Tavalliset duunarit jäävät usein sitä vaille. SAK:n jäsenistä vain 44 prosenttia pääsee työnantajan kustantamaan koulutukseen.

 

Tärkeä asia on myös asian periaatteellinen puoli, se että sopimuksista pidetään kiinni. Sopimusta ei jätetä, ei ainakaan jos tarkoitus on jatkossakin sopia. Tarkoitus ja tarve on sopia jatkossakin, isommistakin asioista. Juuri nyt on sellainen tilanne, että maan pääministeri Jyrki Katainen on pyytänyt työmarkkinajärjestöiltä ehdotuksia 13.2. mennessä koskien työurien jatkamista tukevista toimista ja työllisyyttä ja kasvua edistävistä keinoista. Ehdotusten tarkoituksena on antaa eväitä maan hallituksen keskusteluun hallitusohjelman puolivälitarkasteluun ja kehysbudjettiin.

 

Ne ovat luonnollisesti koulutuskiistaa isompia asioita. Mutta niistä ei neuvotella ennen kuin koulutuspäiväkiista on saatu ratkaistua. Eli paljon on pelissä.

 

Matti Tukiainen

SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

ulf fallenius

Kinatkaa ihan rauhassa mutta minä tiedän mihin tämä peli vie.Lisäntyviin irtisanomisiin kustannus syistä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Älkää antako periksi. Persettä penkkiin.

Jukka Sjöstedt

Miljardi kvartaalia kohti räpsähtää tekorahaa muka voittona oleilupankkeilusta. Nordea menestyy tekemällä hallaa. Kunnes uusi pankkilainsäädäntö Yhdysvalloissa ja Euroopassa kieltää kriisiin johtaneen väärinpeluun, niin Nordea painaa turbokierroksilla. Se ottaa taseestaan vanhoja lainasaamisia ja myy ne työeläkesysteemille. Ja kuittaa kymmenet miljoonat viikko viikolta. Nämä rahat se sijoittaa Brasiliaan ja Turkkiin ja vetää kymmenen prosentin korkoja. Taas sataa miljoonia. Mitään yhteiskunnallisesti hyödyllistä se ei tee. Maksujen välityksestä joka ikisessä kioskissa ja taksissa, tämä korttiin ihmisarvonsa ripustanut väki antaa Nordealle vuosisummana satoja miljoonia. Nämä maksukoneinvestoinnit eivät maksa pankille mitään. Se tekee uusia talletuksia ohjelmoijien palkoiksi ja laitteiden toimittajille.
Rahoittamatta juurikaan uudisasuntoja se nostattaa lainasummia asunnon vaihtajien kesken ja saa pientä mutta sosiaalisesti kirottavaa korkoväliä yhä isommasta asuntolainasummasta, entisellään säilyvästä asuntokannasta.
Kirjauttamalla näitten eri liiketoimintayksikköjensä taseet päivänarvoihin -omien arvioidensa pohjalta- se korottaa tasearvoaan. Taseen toinen puoli täytetään asiallisesti fiktiivisellä, mutta rahasysteemissä ostokykyiseksi julistetulla voittokirjauksella. Siitä jaetaan bonukset businesshenkiselle päällystölle.
Lisää rahaa sijoituspeleihin ja omien siksak-järjestelyjen tappiovakuuttamiseen saadaan myymällä varakkaille ja muillekin henkilöille synteettisiä sijoitusvälineitä. Niiden idea on lupausjohdannainen -ja juoksuajaksi sijoittajan raha jää Nordean pelimiesten ja sisäpiiristen pelin järjestelijöiden käyttöön. Juoksuajan päättyessä homma uusitaan. Raha kiskoo korkoa/pörssinousua Indonesiassa. Ja hedge-suojina Nordean yhdeltä asiakasryhmältä toista vastaan. Vahingon sattuessa jollekulle jää Musta Pekka Mermaid käteen. En viitsi mokomasta pidempään. Jukka Sjöstedt

Jukka Sjöstedt

Kemppisen blogista irrottamani. Nordean kirjanpitomaalaus, itseilmauksellinen ja lähipiirille omistettu:

…lähipiirin käyttöön… kirjanpitovalokuvausta… Sopivia ilmauksia kun Nordea puijaa ihmisiä uskomaan tehneensä 4 000 milj.euroa liiketulosta eli voittoa vuonna 2013. Ei ole tehnyt. Se on louhinut (=alan termi) taseesta vanhoja saamisomaisuuksia eli aikojen takaisia velkomisoikeuksiaan ja myynyt niitä Ilmariselle/Varmalle. Tulevina aikoina nämä saavat ko.lainoista korot ja lyhennykset -ja maksavat eläkkeitä.

Kaikki hyvin, mitä taas vaahtoan. Sitä vaan että kysyttäessa arvopaperistamisesta Wahlroos sanoisi että rahalla myönnetään uusia luottoja yrityksille ja nuorille perheille oman asunnon hankintaan. Niin tehdäänkin. Mutta tuntuu jäävän klappiakin. Tämä 4 mrd on sitä, mutta missä määrin, en tiedä. Toinen rahalähde on maksusysteemi, jossa ostoksista maksamme pankille siivua.

Pankki muuten ei edes maksa niitä laitehankintoja eikä ohjelmoijien kuluja mistään tuloistaan, vaan lisää rahamäärää yhteiskuntaan ja siitä nämä laskut hoituvat. Kuinka ? Pankki antaa talletusta laitetoimittajalle ja ohjelmoijille ja asentajille ja se on siinä. Ei mitään pois pankilta, ei minulta, sinulta. Tulipahan vaan lisää rahaa maailmaan. Kiva niin. Ja kiva varsinkin ensikäyttäjälle, Nordealle.
Vastaava määrä arvoa kirjoitetaan taseen toiselle, talletusten vastapuolelle. Sen nimi olisi maksujärjestelmän kehittäminen.

Siitä 4 000 miljoonasta maksetaan bonukset ja voittotantiemit jne. Sitten maksetaan osingot ja pomoportaan osakeoptiot. Oman pääoman tuotoksi saatiin 20 - 30 prosenttia, nyt ja jatkossa vähempi 15 kun uusregulaatio vaatii voittoja jätettävän firmaankin. Ennen mm.Wahlroos kieputteli säädettyjä alemmilla numeroilla, derivaattojen avulla Sammossa.
Oletko kuullut Nordean puntaroivan STX:ää ? Jukka Sjöstedt

Toimituksen poiminnat