MattiTukiainen

Mikä sua riepoo Risto?

Tämä on avoin kirje sinulle Teknologiateollisuus ry:n varatoimitusjohtaja Risto Alanko. Vastaat maamme merkittävimmän työnantajaliiton työmarkkina-asioista. Se on vastuullinen ja vaikeakin työ. Sikäli kuin tunnen sinut, olet fiksu, osaava ja harkitseva työmarkkinamies. Tiedät, että sanelu ei kuulu suomalaiseen työmarkkinakäytäntöön vaan yhteisten etujen etsintä ja niiden pohjalta sopiminen.

 

Edellä todetun takia olenkin ollut hieman hämmentynyt, miksi sinä Teknologiateollisuuden nokkamiehenä olet lähtenyt ristiretkelle raamisopimusta vastaan arvostellen sitä joka paikassa ja vaatien sen purkamista. Sopimuksen purkamisessa onneksi sentään löytyi yhteinen näkemys Metalliliiton kanssa. Tiedän, että sinä ja edustamasi työnantajaliitto olitte vastaan raamisopimusta jo sen valmistelun ja sopimisen aikaan. Mutta miksi?

 

Haluat siirtää palkoista sopimisen yritys- ja työpaikkatasolle. Siihen suuntaanhan mentiin raamisopimusta edeltävällä kierroksella, mutta mikä oli tulos? Ei toteutunut paikallisen sopimisen laajentuminen. Miksei? Siksi, että monessa isossa metallialan konsernissa tuli konsernijohdosta ilmoitus, jonka mukaan paikallisesti ei sovita mistään vaan odotetaan konserniohjetta. Ei ollut ihme, ettei Metalliliitto ollut kiinnostunut viime kierroksella laajentamaan paikallista sopimista.

 

Tiedätkö muuten, mikä on suurin syy siihen, ettei paikallinen sopiminen etene? Syynä ei suinkaan ole ay-liikkeen periaatteellinen haluttomuus. Päinvastoin ay-liikkeessä tiedetään, että paikallisen sopimisen lisääntyminen vahvistaisi liittoon kuulumisen tärkeyttä. Syy vastentahtoisuuteen on se, että työnantajapuolella ei olla aidosti valmiita paikallisen sopimisen laajentamiseen. Te haluatte lisätä työnantajan saneluvaltaa palkankorotusten määräytymisessä.

 

Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä taas ei ole oikein osaamista kummallakaan puolella laajentaa paikallista sopimista. Toisaalta niissä ilmenee työnantajan sanelupolitiikka joskus hyvinkin räikeällä tavalla.

 

Olette työnantajapuolella käynnistäneet nyt itkuvirren sen johdosta, että Suomen teollisuuden kilpailukyky on romahtanut raamisopimuksen takia. Sehän ei pidä paikkaansa. Sen sijaan vuosina 2007 – 2008 – siis edellisen liittokierroksen aikana – yksikkötyökustannukset nousivat kilpailijamaita enemmän.

 

Arvelen, että kilpailukykypuheenne tarkoituksena ei ole raamisopimuksen avaaminen. Sen sijaan haluatte varmistaa, että uutta raamia ei päästä pystyttämään reilun vuoden päästä, kun nykyiset sopimukset päättyvät. Uuden raamin saatte nurin, mutta uskotko todella, että hajautetulla kierroksella palkkamaltti pysyy mielessä niin hyvin kuin raamissa on laita.

 

Voit muuten luottaa siihen, että me ay-liikkeessäkin olemme huolissamme suomalaisen teollisuuden kilpailukyvystä. Olemme viimeiset 40 vuotta panneet painopisteen palkansaajien ostovoiman turvaamiselle ja työelämän laadulliselle parantamiselle korkeiden nimellispalkkojen sijaan. Olen sitä mieltä, että olemme tehneet varsin onnistuneesti.

 

Sitä paitsi olemme olleet aktiivisesti tukemassa Suomen EU-jäsenyyttä, euroon menoa ja EU:n laajentumista. Lisäksi olemme tukeneet teollisuuden energiansaannin turvaamista kannattamalla ydinvoiman lisärakentamista. Ne jos mitkä ovat mahdollistaneet menestymisen kireässä kilpailussa maailmalla.

 

Viimeisin esimerkki kilpailukyvyn puolesta on yhteinen toimintamme rikkidirektiivin aikataulun lykkäämiseksi. Sen taiston valitettavasti taidamme hävitä, mutta kaikkemme teimme.

 

Luuletko oikeasti, että ay-liike on valmis jatkuvasti tukemaan teollisuuden tarpeita ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta?

 

Olisiko hyvä sinunkin miettiä, miten paljon helpompaa on tehdä yhteistyötä tällaisen maltillisen ja rakentavan ay-liikkeen kanssa kuin radikaalin ja militantin liikkeen? Työnantajien olisi syytä herätä tosiasiaan, että markkinakapitalismi ja omistajien ahneus on nykyisen kriisin myötä tullut vaiheeseen, jossa demokraattisten valtioiden kansalaiset eivät enää alistu mihin hyvänsä.

 

Kriittisistä kommenteista huolimatta yhteistyöterveisin.

 

Matti Tukiainen
SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Erittäin hyvä kirjoitus Matti Tukiaiselta.

Käyttäjän ylepola kuva
Ykä Lepola

Ottamatta sen enempää kantaa kummankaan puolesta voin vain omasta kokemuksestani todeta, että Matti Tukiaisen lauseeessa "Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä taas ei ole oikein osaamista kummallakaan puolella laajentaa paikallista sopimista" piilee vahva totuuden siemen.

Varsin harvassa yrittäjävetoisessa ja enintään muutamia kymmeniä henkilöitä työllistävässä yrityksessä on kokemusta ja osaamista ryhtyä sopimaan paikallisesti palkoista ja muista työehtoihin liittyvistä asioista. Monesti myös työntekijätaholla on tapana nähdä aidan takana vain ne vihreämmät ruohomättäät ja siksi kuuleekin aina silloin tällöin kuinka "siellä ja siellä tehtaassa tai osastolla tienataan niin ja niin paljon eikä tarvitse kuin lukea Tex willeriä" Nämä tarinat hyvin harvoin jos koskaan pitävät paikkaansa mutta ne saattavat monessa paikassa innostaa työntekijöitä haastamaan luottamusmiehiään yhä huimempiin suorituksiin ja samalla myös vakaviin ylilyönteihin. SIKSI keskitetty sopiminen on minusta monissa tapauksissa molempien, siis myös työnantajan etu.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

US-keskustelussa huippuasiallista ja argumentoivaa tekstiä, kiitos!
Näin keskustelukin tämän "Risto"-asian ympärillä on ergumentoivaa.

Miksi sitten itse asia on huonosti hoidossa?
(siis teknologiateollisuuden sopimusilmapiiri)

En tiedä vastausta, aavisteluja tosin on.

Juhani Kahela

Maailma on täynnä pienyrityksiä, jotka hoitavat sopimisen ilman ylhäältä tulevaa ohjausta. Ne maat ovatkin kasvu-uralla. Vertaa Suomi ja EU. Kyllä suomalainen työntekijä on tyhmä, kun ei osaa hoitaa omia työsopimusasioitaan. Paljonko heille tulisi antaa lisäkoulutusta, että selviäisivät itsenäisesti?

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Olisko syy kenties tässä: http://johanporvoo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115183...

Tämä jamppa taannoin kehuskeli saavutuksillaan, joskin ollut hiljaa sen jälkeen kun sai täystyrmäyksen!

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Että näin:

"Osittain tämä tapahtui ehkä siksi, että käytin suhteitani ja otin ensimmäisen blogikirjoituksen aikoihin yhteyttä muutamaan tuttuun kontaktiin, joilla on vaikutusta ja sananvaltaa työnantajajärjestöjen piirissä. Tarve palkkojen leikkaukseen on ymmärretty ja puhe ei ole valunut kuuroille korville. Hyvä niin!"

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tällä "Jussilla" on näköjään kovat luulot itsestään. Ankkalampi on liian ahdas kasvupaikka.

Juha Mattila

Tukiaisen "itkuvirsi" sikseen, minua kiinnostaa tuo SAK:laisten valtiovallan perässähiihtäjien ajattelu: "... olemme olleet aktiivisesti tukemassa Suomen EU-jäsenyyttä, euroon menoa ja EU:n laajentumista. ... Viimeisin esimerkki kilpailukyvyn puolesta on yhteinen toimintamme rikkidirektiivin aikataulun lykkäämiseksi. Sen taiston valitettavasti taidamme hävitä, mutta kaikkemme teimme."

Vaikka EU:n viennillemme ja kansantaloudellemme tuomat hyödyt saattoivat olla aikoinaan ilmeisiä, ei niillä kai enää kannata eikä uskalla hehkutella? Tuo rikkidirektiivi muine kaltaisine EU:n luomine tosi vienninesteineen alkavat syödä kansantalouttamme. Suuret jylläävät pienet hengiltä, Merkelin kutsua odotellaan... Harva enää uskoo leipänsä puolesta EU:ta tukevan Tukiaisen lailla sen hyötyihin, tuskin ainakaan yhtä sinisilmäisesti. Se osa teollisuuttamme, joka on karannut täältä, näyttää EU:n tuntien sijoittuneen kauaksi sen kuolemansyleilyn vaikutuspiiristä. EU:ta ilmankin pärjää ja usein paremmin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Eiköhän valittelut loppuisi, kun Suomi eroaisi Euro-alueesta ja devalvoisi valuuttansa 20% niin kuin ennen vanhaan?

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Tilanne on minusta aika ristiriitainen ja vaikea. Minusta on aivan totta
sekin, että Suomen palkkataso on liian korkea, liian korkea verrattuna moniin kilpailijoihimme.
Toisaalta taas Suomen hintataso on sellainen, ettei ainakaan pienituloiset
pienemmällä palkalla tule toimeen. Eikä sekään, että säännöllisessä ansiotyössä kävijä joutuu elääkseen sossun asiakkaaksi ole kovinkaan mukava ratkaisu.
Kotimaisen tuotannon ja tuotteiden suosiminen olisi asiaa helpottava, mutta senkin ymmärrän, että pienituloisen on pakko ostaessaan hintaakin
tuijottaa.
Suo siellä.............

Toimituksen poiminnat