*

MattiTukiainen

Vanha järjestöjyrä spekuloi

Vanha järjestöjyrä spekuloi

 

SDP:n puoluekokoukseen on aikaa reilu kuukausi. Kokous on minulle sikäli historiallinen, että en ole itse kokousedustajana. Vuodesta 1978 lähtien – vuotta 87 lukuunottamatta – olen ollut kaikissa puoluekokouksissa joko edustajana, varaedustajana tai puolueen työntekijänä.

Moni ajattelee, että jo se vihdoin ymmärsi luopua. Tällaista ymmärrystä ei kuitenkaan kohdalleni ole osunut. Minusta on oikein, että lohjalaisia ja länsiuusmaalaisia jäseniä edustavat ne, jotka vastaavat paikallisen puoluetoiminnan pyörittämisestä. Oma aikani ei siihen ole enää riittänyt.

Tarkkailijan rooli antaa hyvän mahdollisuuden hieman spekuloida – erityisesti henkilökysymyksillä. Nehän ihmisiä kiinnostavat, vaikka puoluekokous linjaa myös tulevien vuosien politiikkaa. On tarpeen korostaa, että edustan vain itseäni, en sitä järjestöä, jonka palkkalistoilla olen. En siis puhu suulla suuremmalla.

Puheenjohtajan asema on vahva. Jutta Urpilainen jatkaa SDP:n puheenjohtajana. Näin ollen puoluekokouksen suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, kenet valitaan Mikael Jungnerin tilalle puoluesihteeriksi. Ehdokkaita taitaa olla jo lähes kymmenen. Osalla heistä näyttää päätähtäin olevan syksyn kunnallisvaaleissa.

Vahvin kisaan ilmoittautunut ehdokas on monivuotinen työtoverini SAK:n viestintäpäällikkö Reijo Paananen. Paananen on kiistatta hommaan pätevä. Hänellä on monipuolinen politiikan ja järjestötoiminnan kokemus mukaan lukien esimieskokemus. Hän on organisoinut vaalikampanjoita ja muita isoja hankkeita. Hänellä on vahva kansainvälisen työn tuntemus.

Paanasen ohella julkisuudessa on mainittu kaksi nimeä, jotka ovat puoluesihteerikisassa kiinnostavia. Heistä toinen on Työeläkevakuuttajat TELA ry:n johtaja Markku Jääskeläinen. Myös hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus erilaisista poliittisista ja järjestöllisistä tehtävistä. Markun johtamista vaalikampanjoista ei voi jättää mainitsematta vuoden 2000 presidentinvaaleja, joissa Tarja Halonen tuli valittua valtion päämiehen virkaan.

Toinen mielenkiintoinen nimi on asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru. Kiurun nimi nousi kiintoisalla tavalla julkisuuteen, kun puoluesihteeri Jungner sanoi SDP:n puoluevaltuustossa, että puolue tarvitsee enemmän kristakiuruja kuin minnalintosia. Kiuru edusti tässä vertailussa positiivista ja tulevaisuuteen katsovaa asennetta, Lintonen ei.

Kieltämättä suurelle yleisölle samoin kuin puolueväellekin aika tuntematon Kiuru on kiinnostava vaihtoehto. Hän onnistui vajaan vuoden ministeriaikanaan saamaan yhteisymmärryksen Yleisradion rahoitusta koskevassa asiassa. Siinä asiassa moni ministeri ennen Kiurua ajoi paattinsa karille.

Kiurun mahdollinen valinta puoluesihteeriksi on kuitenkin kiinnostava ennen kaikkea siksi, että ensimmäistä kertaa Suomen politiikassa istuva ministeri jättäisi mustan auton takapenkin ja ottaisi vastuulleen puolue-elämän kenties vaikeimman urakan. Tällainen rohkeus ja itsensä likoon pano olisi melkoinen arvostuksen osoitus puoluetoiminnalle.

Jos Kiurusta tulee puoluesihteeri, nousee esiin kysymys: Missä ovat SDP:n miehet? Tähän kysymykseen on tarjolla hyvä vastaus: Kymen vaalipiiristä  ensimmäisen kauden kansanedustaja, metallimies, Ovakon entinen pääluottamusmies Jukka Kärnä.

Kärnän valinta varapuheenjohtajaksi toisi puolueen johtoon äijäenergiaa, jota SDP tarvitsee saadakseen takaisin viime vaaleissa persuja äänestäneitä perusduunareita. Tälle äijäenergialle on käyttöä siinäkin tapauksessa, että puoluesihteeriksi valitaan mies.

Kun sitten vielä Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin valitaan työmarkkina-asioita hyvin tuntevaksi jäseneksi puoluehallitukseen, alkaa SDP:n kuva palkansaajien – niin miesten kuin naistenkin – edustajana vankistua kummasti.

Mutta näistä asioista päättävät 500 valittua puoluekokousedustajaa. Tämä oli vain tämmöistä vanhan järjestöjyrän spekulointia.

Matti Tukiainen
SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat